tiistaina, huhtikuuta 26, 2005

Päivitys päivittämättömistä päivityksistä

Tulin vaan päivittämään tänne kertoakseni, etten enää päivitä tänne.

Vuodatan siis nykyisin tänne. Siis kertakaikkiaan. Tämä oli maksamaton mainos.
Näkemiin.

lauantaina, huhtikuuta 23, 2005

Mä vuodan

Veijon ja blogilistan yhteistyön puutteeseen kyllästyneenä tein tunnarit itselleni tonne Vuodatuksen puolellekin.
Ihan testimielessä aattelin koksata miltä tuntuu olla kahden blogin loukussa, jossain vaiheessa taidan siirtää (jonkun avuliaan ihmisen avustuksella) koko Mutsijäljittämön Vuodatuksen puolelle..

Kas tässä sitten osoite sinnekin. http://elma.vuodatus.net

Ainakin valokuvien lisääminen on niin helppoo tuolla vuodatuksessa, että jos ei muuta niin pidän sitä jonkunlaisena valokuvakansiona ;D

Sisäinen karpelani

Voi horsma.
Sisälläni asunee räyhähenki, joka saa minut kirjoittamaan keskellä yötä panojuttuja tänne ja aamun tullen tämä sama räyhä asettaa karpelan riehumaan päähäni. Ja tietenkin kera pajavasaroiden ja laksatiivisten stimulanttien.

Mutta nyt mä täällä taas olen ihan kilttinä tätinä, häpeän yöllistä kirjoitustani, mutta en poista sitä, koska lasten ja humalaisten suustahan se totuus kuullaan? Olen siis oikeasti varsinainen panokone ja naimahirmu, mutta imitoin vaan kilttiä äiti-ihmistä. No ei vais, olen vähän levoton näköjään vieläkin.

Satuin eilen näkemään baarissa sellaisen ikivanhan tuttavani, joka kuului sellaisen tyttöviisikkoon ja oli ehdottamasti siitä porukasta sellainen typerin kana. Aika on kulunut ja vuodet vierineet ja eilen huomasin että tämä ihminen oli edelleen typerä kana.
Ainakin minusta oli vähän kummallista että monen vuoden jälkeen se huudahti mulle että "herranjumala mitä sulle on tapahtunut?". Minä siinä jo aloin selittämään jotain jostain henkiinjäämiskuvioista, että eihän mulla tässä oo ku jänteet päreenä ja jotain, mutta tämä tarkoittikin mun hiuksia. Olivat kuulemma tummemmat kuin 20 vuotta sitten. No älä?

Kovin on näköjään kummallista, ettei sitä aina ehkä olekaan punapää tahi maantienvärinen. Voi olla siis vaikka moottoritien värinen. Eh he he, oonks mäkin nyt haircut-bloggaja?

Nyt minä lähden apujoukkoineni kauppaan. Sikäli vaarallista touhua lähteä karpelan käynnin jälkimainingeissa, koskapa matkaan saattaa tarttua kaikkea perin kummallista. Kuten vaikka maksamakkaraa.

Kännipolkka kakkonen

Koko ilta meni siinä mielessä vituralleen, että salainen intohimoni kohde, oma salainen mussukkani ja rakastettuni- me menimme koko illan ristiin kuin mitkäkin ristipissat vessassa. Mussu, kuinka monessa baarissa joit ? Minä menin 27. jälkeen sekaisin.

Noh, tällästä tää elämä on, aika kallista. Siksipä kerron teille mitä tein tässä kerran yks kesä.

Olin sellasen yhden raavaan rok-roudarimiehen ja neljän sellasen omituisia höpöttelevän kääpiö-älämölöjoukon kanssa lomamatkalla Parikkalassa tuttuperheen luona.

Asuivat nämä tutut Parikkalan juna-aseman välittömässä viereksessä. Noh, aikamme, eli noin ehkä tunnin, tuttujemme luona vietettyämme aloimme katsomaan paikkoja" sillä silmällä", elikkäns vaanimme että missäs sielllä nyt sitten voisi naida napsauttaa, jos oikein kova naida-napsauttamisen tarve tulee..

Iik ääks ja voi DAAA, ei paikkoja! Lapsia, aikuisia ja kissoja ihan liikaa ja liian vähän tiloja niinku missään..

Mut ei se mitn, kun panetus on suurin on luova hulluuskin lähellä.

Jos sisällä oli ruuhkaa, niin olihan Karjalan huljakkaat maisemat toki väljät- eikun siis sinne.

Löysimme siitä ihan läheltä oikein idyllisen punamullalla maalatun rakennuksen ja ah mikä luonnonrauha olikin naida nakutella siinä rakennuksen eessä ja vasten sitä niiinku vaikka miten päin. Vaatteet lenteli ja sinkoili sinne sun tänne kiivaasti.. Kaikki meni oikein ihanasti luonnonrauhasta nauttien, kunnes jossain siinä hekuman loppuvaiheen tiimellyksessä hokasin ajattelevani että aaaah! Sieltä se siippani tulee kuin juna...

Kunnes peijooni soikoon hokasin että sieltä tosiaan tuleekin juna, siis ihan junajuna- eikä mikään siippani.

Oli myöhästä pinnistää kun kakki oli jo housussa tai ainakin siinä alla olevalla mättäällä, eli sen ohikiitävän hetken ajan kun se juna vilisti ohitse, niin ehdin kelata elämääni filminauhan tavoin ja miettiä että kuinka moni junan matkaaja näki ja tajusi.. Näkikö anoppi? Kaura? Pomo? Kaupan täti?

Todennäköisuus, että kukaan ikänä oisi ees meitä kahta talon seinää vasten paneskelevaa hahmoa ees tunnistanut , niin tämä sai kuitenkin aikaan sellaisen "Wiklund-ilmiön" , joka kuulemma juontaa juurensa samannimestä Turkulaisesta tavaratalosta ja ilmiö elää kuulemma erittäin voimakkassti tänä päivänäkin mm. Tavastian miestenhuoneessa..

Räyh.

No mut. Tän jutun pontti oli se, että mun pikkarit jäi junan alle.

perjantaina, huhtikuuta 22, 2005

Lähden baariin!

Tämän te kaikki halusitte tietää. Lähden baariin ja nyt sitten tietenkin pitää pelätä että sen seurauksena kännipolkkailen illalla täällä ihan hulluna humalassa, kauheita asioita itsestäni paljastaen.

Näin kuviin, näihin tunnelmiin- kippish!

ps. veijo blogilista väittää että mä en osaa ladata. Vähänpä sekin tietää!

Jään eloon

Kotona vihdoin.

Sairaalassa oli kamalaa. Kerron vaikka joskus ehkä tarkemmin siitä, mitä mulle tehtiin, mutta jotta viikonloppunne ei nyt aivan henkeä pidätellessä menisi, ja koska olen avoin kuin avoin kirja, niin paljastan teille, että jään henkiin!

Tulipa taas nähtyä kaikenlaisia ihmisraunoja :/ Tämä poliklinikkahan hoitaa sellaisia tapauksia, joita on jo sattunut leukaan, tai jonnekin muualle. Ei siis ensiapu- vaan toisapuklinikka tai jotain. Autoin vähän yhtä naisihmistä siinä odotushuoneessa, jolla oli tyyny sidottu takaraivoon kiinni. No siltä se näytti, mutta kyseessä oli joku ekstrahyper-niskatuki, jonka takaosa jatkui päälakeen asti. Ja sellanen otsahihnakin siinä oli. Ei sellasii vaan teharissa oo.
Yksi hemmo istui pyörätuolissa kumpikin jalka alusta loppuun saakka kipsattuna, pissapussi vyötäisillä roikkuen.
Hitsi omat jänteeni ja rannekanavani tuntuivat siinä kohtaa aika vähäpätöisiltä. Pystyn sentään käymään omin avuin veskissä, vaikka pyyhkiminen nyt vähän hankalaa onkin, mutta säästänpä teidät nyt tarkemmilta yksityiskohdilta.

Mutta minäpä vatkaan taas ties kuinka monetta kertaa ajatusta, että mennäkö baariin vai ei. Nyt kun oikeesti tekisi mieli lähteä, niin perheasiat ovat mutkana matkassa. Kaikki lapset kuopusta lukuunottamatta on tuolla jossain ja mies on maailmalla myös. Jos kuopuksen paras ystävä, minun kummityttöni ja lasteni serkku ei pääse yökylään tänne tänään, niin en minä tuota lasta tänne yksin jätä, eli baariinmenemisen pähkäilyn voi jättää sitten siihen.

Noh, täytyy nyt toki todeta, että mitä pidemmälle tämä ilta tässä ehtii, mitä nuhraantuneemmat verkkarit äidyn vetämään jalkaani ja mitä syvemmälle sohvan uumeniin vajoan, niin taitaa olla ihan sama vaikka täällä olisi koko Mannerheimintien lastensuojeluliiton kuopusten hoitopalvelijat paikallla, baari saa jäädä ilman säihkyvää seuraani.

Näytän ehkä joltain alkoholin suurkuluttajalta kenties. Metroasemalla nainen pysäytti ja kysyi haluanko tulla alkoholitutkimukseen. Haha. Tutkimukseen osallistuminen edellytti tiettyä ikähaarukkaa ja tiettyä alkoholinkulutusta. En mahtunut kulutushaarukkaan, koska kulutan liian vähän siihen nähden mitä tutkimus olisi edellyttänyt. Tilanne pitäisi siis korjata. Tai sit ei.

No mut ei kai mul muuta. Pointtini oli se, että henkiin jään, vaikka yksikätinen olen hyvin tanakasti edelleenkin monen viikon ajan:/

Tosi-tv-tosi

Oletteko koskaan koittaneet puhua asiallisesti puhelimessa ja pidättää samalla naurua ihan täysiä?
Mulle kävi äsken niin, ja kuulostin varmaan aika kummalliselta otukselta.

Kas kun, minun piti tänään mennä työpaikkalääkärilleni Mehiläiseen, mutta menenkin Töölön sairaalan käsikirurgiselle osastolle. Eihän tuossa mitään huvittavaa ole, päinvastoin, mutta just kun lupasin kukkaselle roolin Töölön sairaalasta kertovassa tv-sarjassa, niin just silloin ko. paikasta soitetaan. Tuli sellanen olo, että elän, ei-tosi-tv:ssä, vaan tv-todessa :D

Minusta piti tänään tulla kaksikätinen. Saa nähdä kuin käy. Wish me luck.

torstaina, huhtikuuta 21, 2005

Liian salaperätön?

Äsken kun kävelin tähän koneelle, niin mieleeni pätkähti sellainen ajatus ,että olenkohan mä liian salaperätön täällä blogissa.
Okei, olen anonyymi, mutta käytän esim. kommenteissani omia nimikirjaimiani. Kerron aika avoimesti perheestäni, elukoistani, miehestäni, työpaikkani olen julkistanut monta kertaa... Ja nyt viimeisimpänä ja ajankohtaisimpana en ole edes tajunnut vaieta edes fysikaalisesta vammastani..

Enhän mä mitään viiltävän tarkkaa diagnoosia tänne toki ole tainnut kirjata, mutta kuka siitä munkkilatinasta toisaalta mitään ymmärtäisikään, ellei täällä nyt salaparveile lukuinen määrä lääkäreitä. Kaikki lääkärit! Kertokaa heti jos parveilette täälä Mutsijäljittämössä sankoin joukoin!

Huomasin vaan, että EG on saanut moitteita siitä, ettei hän ole eritellyt tarkemmin oman sairautensa plaatua, vaikka miltei päivittäin siitä kertookin.

Totta hemmetissä hän siitä puhuu, koska asia on varmasti valitettavan päällimmäisenä mielessä alati. Minunkin tekisi mieleni postata tunnin välein kahden sanan (jotka olisivat v**u ja s**tana) postauksia, ihan vaan sen takia kun ottaa kupoliin kaikki maailman ahtautuneet hermokanavat ja tulehtuneet jännetupit, tai ainakin nämä omani.

Olen minäkin utelias. Totta mooseksessa mä olen aprikoinut, että mikähän sitä EGtä vaivaa, samaten kun joidenkin muiden asioita huomaan pohtivani, vaikkeivat ne mulle kuulu pätkän vertaa.

ÖÖ.. mikähän pointti mulla oli.. mulla oli kyllä joku mutta se nyt lähti käymään ehkä kakalla tai jotain.

No mutta kertomisesta ja salaperättömyydestä. Sellaiset kirjoittajat, jotka hyvin avoimesti lavertavat kaikkea muka hienoa, kuten nyt esim. tämä Julkinen salarakas. Mitä enemmän hänen juttujaan luen, olen varma että kirjoittaja on joku vanha ruma setä, joka elää jotain omia fantasioitaan kirjoituksiensa kautta. Tai voi se olla vanha tätikin.

Vähänkö muuten aamulla hätkähdin, kun näin metroasemalla Iltasanomien (tai -lehden) lööpin: Kuuden lapsen äiti murhattiin. Arvatkaa vaan, kuka mulla tuli ekana mieleen. Hrrrr.

Mä lähden kattoon teharia. Muuten Kuulis. Mun mielestä sä voisit alkaa käsikirjoittamaan sitä Töölön sairaala-sarjaa pikkuhiljaa. Mullois hyvii idiksii castingin suhteen! Mä voin näytellä potilasta. Eikä tarvi ees näytellä jos kuvaukset aloitetaan pian.

No voihan ilmasto

Vaikkei edellinenkään, hieno ja ylevä kirjoitukseni, ole päivittynyt blogilistalle, niin täällä mä taas kohkaan.

Jos nyt olis vaikkapa lokakuu, niin nykyinen ilmastontila herättäisi onnenhihkaisuja, talvikamppeita kaivettaisiin esille ja kehuttaisiin kilpaa kun on niin valoisaa ja hiljaista, kun lumi dumppaa äänet.

Mutta koska nyt on kohta vappu, niin nykyinen ilmastontila herättää kirjoilua, talvikamppeitten uudelleen esiinkaivamista mietitään ankaran ärtymyksen vallassa ja kilvan kirotaan kuinka on kamalaa. Ja ihan aiheesta. Voi helvet sanon vaan.

Ilmasta, säästä ja kelistä nillittäminen on turhaa, minkäs tälle voi, mutta on tää nyt jumalaut sentään jo vähän liikaa. Tulin äsken tuolta kuin lumiukko ja mietin että pitäskö havupallo ripustaa takaisin kuistille, kun sen just pääsiäiseksi sain siitä roudattua varastoon. Kaasugrilli pihalla on irvokas näky eikä ees kissat vonkaa ulos.

Tänään en tee mitään. Ihan suosiolla en.

Puolikäsi Elmard

Räyhäkkään huljakas otsake kertookin teille kaiken tarvittavan fysikaalisesta statuksestani.
Vasuri sairaslomailee edelleen omassa yksiössään katseilta piilossa, muu ruho sitten uurastaakin senkin edestä.
Ihan varmaan saan kohta jonkun rasitusvamman varpaaseen tai jotain, mut se on sitten sen ajan murhe se.

Elämässäni ei ole tapahtunut mitään sitten eilisen keihästelyn. Aina kun on jotain, mitä tahansa vialla vartalossa- vaikkapa korva lukossa- niin minä alan toimimaan puoliteholla. Vaikka just sanoinkin että ruhoni uurastaa, mutta siis puoliteholla, varovaisesti ja vähän niinkuin kokoajan kuulostellen että missä mennään, miltä tuntuu ja mitä kuuluu.

Miespuoliskoni lähtee tänään Amsterdamiin. Nokia esittelee siellä jonkun uuden salaisen tuoteperheensä, ja pitäähän paikalla olla torvisoittokunta Suomesta. Tai ainaki pari torvea.

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2005

Keihästetty

Olen hiukka kirjoituskyvytön tänään. Noh, joku voisi tuohon tietty sanoa, että miten niin just tänään, mutta hei kamoon.

Mua on tänään piikitetty kahteen kohtaa kättä sellaisella valehtelematta naisten olympiakeihään kokoisella neulalla!
Tai hmm. Ehkä vähän huijasin. Miesten keihään kokoisia ne oli sittenkin.

Ne vanhat vaivat taas.. pahempina kuin ehkä ikänä. Siis ne tendo..carpalis...paljon latinaa syndromikset. Vasuri on sairaslomalla, muu osa ruumiistani on kyllä täällä sorvaamossa tekemässä juttuja ihan oikeella kädellä vaan tosta noin.

Elikkä, koska olen melko kipeä, särkeväinen, vittuuntunut, ykskätinen ja lisäksi mullon nyt just pissahätäkin, niin änkeen tähän loppuun kaikki asiat, jotka kuuluisi ehkä sanoa jossain muualla ja mitä just nyt muistan eli;

Kaura, paaaaljon onnea vauvalle ja äitille!!Paljon ihanaa kakkua ja kaikkea kivaa sinne!
Ja se kortti tosiaan on tekeytymässä yhä, hitaasti mutta epävarmasti!


Meidän äiti! (Tunnetaan myös nimellä Sun äitis). Mehän saatetaan tunteakkin! Marja Laine oli reksinä silloin kun kävin Liisankadun Pikkolon lähellä koulua. Palataan tähän asiaan, vaikkapa mussukkani Kuuliksen kommenttilootassa (tai ihan vaikka täälläkin jos paikalle osut) sitten kun olen vähän enempi kädellinen.

Ja kaikille muille moiks vaan ja terveisii.

Hmm. Tukka putkella on todettu typeräksi sanonnaksi, mutta sanonta NAKKISORMET saa aivan uuden merkityksen kun katselen omaa viisikkoani...
Ärtsyn pinkit nakit sinapilla (eli Betadine puhdistusmönjäkkeellä)NAM!

tiistaina, huhtikuuta 19, 2005

pomoainesta

Oon kohta menossa viikottaiseen tiiminvetäjien tiistaipalaveriin. On se kans kyllä kumma, että pomoni mielestä mulla on aina toisinaan tiiminvetäjän velvollisuudet, muttei mitään oikeuksia. Eikä varsinkaan palkkatasoa.

Ihan epistä. Mielelläni myöntäisin itselleni täksi päiväksi vapaapäivän, koskapa vanha fyysinen vammani on taas äreänä :/ Helvetti että voi olla jokseenkin kokonaisvaltaisesti vaikeaa, kun yksi perhanan hermokanava jumittaa ja äntyilee ja kipuilee ja puutuu ja särkee. Halutaan ostaa toimiva vasen käsi. Halvalla.

Eilen keskustelin taas kerran avio (tai avo-) eroista ja minä oon kyllä jotenkin kai joku muinaisjäänne fossiili, kun olen edelleenkin sitä mieltä, että puoliskoa vaihtamalla ei pitkässä juoksussa mikään muu muutu kuin ääni. Tai jos vaihtaa kaksimetrisen puolta lyhkäsempään malliin, niin äänen suunta toki kans.
Ja tähän yleistykseeni ei tietenkään sisälly väkivaltaiset yms. puoliskot, vaan sellaset tavistaapertajat.

Vaikka oon välillä kurkkua, nielua ja kitapurjetta myöten täynnä omaa siippaani niin tuskin se vaihtamalla mikskään paranisi.

Hmh, jouduin aamulla katupölytsunamin uhriksi ja nyt aamulla vaivalla käpertämäni ripset on takussa! Siis iik!
Pitää vähän erotella niitä jotta oon edustava tiiminvetäjä kohta.

maanantaina, huhtikuuta 18, 2005

Hullujen päivät

Tuossa joskus viime viikolla eräs sihteeri-ihminen kysäisi, voisiko hänen poikansa kera luokkatoverinsa tulla tänne mun työsorvaamooni päiväksi työharjoitteluun.
Tokihan se mulle kävi päinsä ja nyt pojat ovat tuolla tekemässä jotain simppeliä.
Se mikä on ylläri, on että kyseessä on kaksi ala-asteen viidesluokkalaista! Kylläpä ne nuorna pistetään työelämän harjoitteluun. Herranen aika.

Oottekos koskaan huomanneet, että tuskin mikään saa ihmisiä niin sankoin joukoin liikkeelle kuin se, jos jotain saa ilmaiseksi? Ei ole oikeastaan mitään väliä sillä, että mitä saa, kunhan vaan saa.

Mulla oli täällä hetken hullut päivät, kun eräältä kampanja- ja hengennostatusristeilyltä jäi tähteeksi parisenkymmentä tuotekassia, eli ilmaista tavaraa! Hullut päivät tuli siis mieleen siitä, että tuotteet on pakattu keltaiseen Pasta Express-paperikassiin. Voi sitä kassien rapinaa. Hähä, jemmasin itselleni kolme kassia. Oon ilmaisen tavaran ylihamstraajapäällikkö.

Työläävästöni kevätsiivous sujuu just yhtä tahmeasti kuin kotiläävästönkin. Huomaan muutakin yhteneväisyyttä. Tännekin on kerääntynyt "tätä voi joskus tarvita"- tavaroiden säilytysjemmoja. Elämä ois paljon helpompaa ilman roinaa. Ja varsinkin "tätä ei sitten koskaan tarvittukaan"- kaman täyttämiä roskapusseja.

Nyt taidan intensiivisesti siivota ainakin tunnin. Hyvä minä.