keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2004

Kirjoitanpa nyt sitten ihan siitä ilosta, kun sain Pinserin Samilta juuri sellaisen vastauksen palautteeseeni, kuin olin toivonutkin.
Minusta tuo Pinserin top-lista on täysin hanurista. En tietenkään tiedä, ajattelisinko näin, jos sijoitukseni olisi jossain top-tenin tietämillä, mutta tuollaisenaan lista ei vaan toimi.
Minä, niinkuin varmaan hyvin monet muutkin, kirjoittavat blogia ihan kirjoittamisen ilosta, nk. itselleen, vaikkakin julkisesti.

Minusta blogin pitäminen ei saisi olla mikään kilpailutilanne, jossa top-listan sijoitukseen vaikuttaa ihan selkeästi muutkin seikat kuin se, kuinka hyvä blogi on. Tai no, mielipidekysymyshän tämäkin on, mutta jotenkin vaan tuntuu, että jos joku blogi on saavuttanut top-listassa jostain syystä tietyn aseman, niin tätä blogia "pitää" diggailla, jotta olisi mallikas blogiyhteisön jäsen. Omasta mielestäni top-listan kärkisijoilla roikkuu kuukaudesta toiseen sellaisia blogeja, joiden korkeaa sijoitusta en itse kertakaikkiaan ymmärrä, kun taas toisaalta jossain kaukana keskivaiheilla listaa on monia erittäin mielenkiintoisia blogeja, jotka sijoituksensa vuoksi jäävät auttamattomasti varmastikin monien kiinnostuksen ulkopuolelle.

Lista siis ruokkii jonkunlaista "eliittibloggaajat vs. rupusakki"- mielleyhtymää. Esim. uudet tulokkaat varmasti huomioivat ja pamauttelevat näitä kärkiblogeja, vaikka peräpäästäkin löytyy vähintään yhtä hyviä, ellei paljon parempiakin kirjoittajia.

Ei kukaan varmaan tarkoituksella kirjoita huonosti. Kukin taitojensa ja kykyjensä mukaan. Luultavasti samasta syystä myös blogien ulkonäköskaala vaihtelee suuresti. Itselläni ei ole sen kummempaa mielenkiintoa alkaa viilaamaan jotain hienouksia ja linkityksiä ja kuvia ja kommenttilaatikoita omaan blogiini.

Minusta top-lista ei välttämättä palvele niitä kärkisijan bloggaajiakaan. Varmasti hyvä sijoitus aiheuttaa paineita mm. päivitystahdin suhteen. Korkealta putoaminen kun saattaa sattua paljon enemmän kuin romahdukset jossain toisaalla listassa. Niinpä kärkiblogeihin ilmestyy harmittavan usein sellaisia ihan turhanpäiväisiä päivityksiä, ikäänkuin vain joksikin elonmerkiksi ilmeisesti.

Tästä lista-asiasta on nyt puhuttu vähän siellä sun täällä. Irkin #bloggaajat-kanavalla näin muutaman kommentin aiheesta, jossain blogeissa tätä on myös pohdittu. Minusta se ei ole oikein, että kirjoittajien kirjoitusinto loppuu vain sen takia, kun ei listalla ole menestystä.

Olen puhunut. Tai no, kirjoittanut.

maanantaina, huhtikuuta 19, 2004

Njäh
En ehkä varmaankaan bloggaa vähän aikaa. Ei, en ole telakoitumassa, olen vaan ihan kipsissä.
Enkä tarkoita tällä nyt mitään psyykkistä olomuotoa, vaan ihan sitä itteänsä.

Kerron joskus kun se käy helpommin.

Pirteähkönä työmaalla taas näin maanantain koittaessa.

Oli siis niin multitapahtumainen viikonloppu, että täytyy tehdä jonkinlainen sunnuntai-lista nyt näin päivän viiveellä.
Eli:
- nukkumista päivä- ja yöunien muodossa n. 30h
- siivoamista n. 5 h
- karanneen kissan hakemista 5 kpl
- karanneen kissan hakemista epäsovinnaisesti pukeutuneena (sori naapurit) 1 kpl
- saunomista, syömistä, kevään ihastelua monta kappaletta

Jeah. Tuli jostain mieleen runo, jonka ala-asteella kirjoitin Kevätpörriäiseen. Ei tainnut kyllä jostain kumman syystä
koskaan päätyä julkaistavasti asti tämä:

Kevät on nyt tullut
ei ilmassa leijaile enää lumi-
hiutullut.

(loppusoinnut on saatava, makso mitä makso)

lauantaina, huhtikuuta 17, 2004

Ja joo, en siis ole ollut lauantaina töissä, tuo vaan jäi tuo edellinen postaus jotenkin publiseeraamatta eilen töissä, kun niin tehokkaasti teeskentelin tehokasta;)

Nukuin pe-la, eli viime yönä 16 tuntia putkeen, kertaakaan heräämättä välillä. Sitten siivosin koko talon energeenisesti, ja sen jälkeen piti toki ottaa parin tunnin päiväunet.
Sitten heräsin syömään, ei tarttenut siis itse kokata koska puolisko on kotona, ja syötyäni menin sohvalle katsomaan telkkaria. Noh, ehkä noin kolme minuuttia sinnittelin, ja nukahdin.
Nyt olen ihan tosiväsynyt, mutta oottelen vielä että pesukone lopettaa pyörimisen, jotta saan uusia likarättejä laitettua pyörimään.
Kuivurin hajoaminen vaikutti pyykkivuoria enentävästi, kun ei tullut pestyä kuin pakolliset... Kun on tottunut tohon masiinaan, niin noilla telineillä kuivaaminen tuntui niin älyn vaivalloiselta. Pyykitkin oli ihan kovia kun eihän mulla nyt sellaista ylellisyyttä ole kuin huuhteluainetta.

Mulla on vatsavaiva. Eilen oli koko vatsa yltympäriinsä selän puolelle saakka kipeä. Noh, sehän viittaisi vaan johonkin vaiheeseen kuun kierrossa, eikä siitä sen enempiä. Tai no, sen verran, että ei mulla ole koskaan mikään aika kuusta aiheuttanut ennen moista kipua.
Noh, tämä "tuntuu kuin vanne puristaisi lantioni seutua"- tunne on nyttemmin sitten kutistunut sellaiseksi täsmäkivuksi.
Vatsaa juilii oikealta alamahasta aika hitsisti välillä.
Mitähän tääkin on? Hitsi.

Ah, pesukone on valmis! Nukkumaan! ZzZzZzZ

Terveeks,
onkin tämä päivä tullut taas tosi tehokkaasti teeskenneltyä tarmokasta työntekijää.
Noh, niin on vissiin kaikki työkaveritkin, koska hiljaista on.

Mulle ei kuulu mitään erikoisempaa, sellaista "mitäs tässä" ja "ihan hyvää" välimailta. Mitään erityisemmän ihkua ei ole tapahtunut, että voisin sanoa, että kuuluu ihan tosi mahtavuutta, eikä myöskään mitään järisyttävän kamalaa ole tapahtunut, että voisin sanoa, että kaikki on päin pylleröä.
Ihan hyvä siis kai näin, tälleen vanhemmuuttaan tälläistä tasaista kuulumista jotenkin arvostaa, vaikka se ehkä vähän tylsältä kuulostaakin. Tuliko tuossa nyt varmasti tarpeeksi monta että-sanaa?-)

Tunnin päästä häivyn tästä talosta. Kotona en avaa tietsikkaa koko viikonloppuna. Noh, lupaan vaan;)



keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2004

Mähän olen ihan meemien riivaama, tein sitten sen väritestinkin. En kuitenkaan kopsaa sitä tähän, koska en tykkää testituloksilla täytetyistä sivuista, en sen enempää itseni kuin muidenkaan.
Voin kuitenkin paljastaa, että possu mikä possu. Olen nimittäin pinkki. Ei kuulu ihan lempiväreihin tuo väri, mutta minkäs teet. Röh.

Taas ilmoja pitelee. En yhtään ihmettelisi, vaikka kohta ryöpsähtäisi lunta tupaan tai ainakin sen pihamaalle

Taidan olla aurinkoenergialla toimiva, ainakin osittain. Nyt kun virtalähteeni on jossain pilvien takana piilossa, niin tuntuu etten oisi saanut yhtään mitään aikaiseksi tänään, vaikka itseasiassa olen kuitenkin. Kohta lähden kuitenkin kotia kohti ihmettelemään, mitä kaikkea voinkaan taas jättää sielläkin tekemättä. Jos olisin järkevä ihminen, niin toki tekisin nyt niitä iänikuisia rästihommia, kuten siivoaisin varaston ja vaatehuoneen ja plah, mutta järkevyys on kyllä ihan yliarvostettua. Ainakin kun siivousprojekteista on kyse :p

Minua ihmetyttää jotkut sanonnat, jotka vaan putkahtavat jostain, ja kohta tätä sanontaa kuulee viljeltävän kaikkialla. Nyt on sitten rantautunut tämä "aikuisten oikeesti" ja voin kertoa, että en typerämpää sanontaa ole aikoihin kuullut.
Onko tämä jostain sketsisarjasta lähtöisin? Jostain telkkariohjelmastako? Jos joku minulle vakuuttaa jonkun asian olevan aikuisten oikeesti niin tai näin, niin aion asettaa kaikkien muiden oikeestit tämän edelle. Mrr.




tiistaina, huhtikuuta 13, 2004

Pääsiäisestä on päästy, olipas niin tylsää että se oli melkein rankkaa.

Mitään ihmeellistä eikä erityistä tapahtunut, joka tietenkin voi joltain kantilta katsottuna olla ihan positiivistakin, mutta kuitenkin.

Nyt sitten meemitystä täältäkin:

Grab the book nearest to you, turn to page 18, find line 4. Write down what it says:
"pelko ei tule ensimmäisenä nouse mieleen, kun ajatellaan syitä"

Stretch your left arm out as far as you can. What do you touch first?
Valkoista kiviseinää, jossa pari putkea ja 7 AIDS-posteria.

What is the last thing you watched on TV?
Tieteellistä dok... ÄÄH ketä mä yritän tässä huijata?
Kauniit ja Rohkeat! Ja loppuikin niin jännään kohtaan, että pakko katsoa tänäänkin.

Without looking, guess what time it is:
9.25

Now look at the clock, what is the actual time?
10.10 (oho)

With the exception of the computer, what can you hear?
Hurinaa

When did you last step outside? What were you doing?
Kävin Sestossa ehkä puoli tuntia sitten ostamassa tupakkia.

Before you came to this website, what did you look at?
Luin Shinen blogia.

What are you wearing?
Farkut, sininen t-paita, vaaleansinertävä villatakki, valkoiset kengät

Did you dream last night?
Varmaankin, mutta ei muistikuvia.

When did you last laugh?
Kysyn vaanin blogia lukiessa tänä aamupäivänä.

What is on the walls of the room you are in?
Oma askartelema iso sateenkaari, Aids-valistuspostereita, iso kuva Einsteinista, rasismin vastainen kortti, valokuva koirasta, lasten tekemiä piirustuksia, ikkuna, ovi (jihaa, täältä pääsee poiskin)

Seen anything weird lately?
Metrossa ja ratikassa änkeileviä ja oviaukon eteen parkkeeravia ymseitä mamselleja.

What is the last film you saw?
Joku TV-leffa pääsiäisen aikaan, en muista nimeä.

If you became a multi-millionaire overnight, what would you buy first?
Ostaisin linnan Ranskasta. Sitten raahaisin sinne parikymmentä karjua ja kuvausryhmän. Hihittelisin Butlerina toimivan Mika Häkkisen kanssa sille, kun kaikki luulisivat miljonäärisyyteni olevan feikkiä, enkä valitsisi elämäni mieheksi ketään niistä.

If you could change one thing about the world, regardless of guilt or politics, what would you do?
Love, peace and understanding. Ou jeah.

Do you like to dance?
Vähän.

Imagine your first child is a girl, what do you call her?
Mun toka lapsi on tyttö (ja kolmas ja neljäs) ja mä kutsun niitä niiden ristimänimillä.

Imagine your first child is a boy, what do you call him?
Esikoispoikastanikin kutsutaan ristimänimellään.


Would you ever consider living abroad?
En oikeastaan.

Että tälläisiä.



torstaina, huhtikuuta 08, 2004

Vietin sitten viime yön oman mukavan sänkyni asemasta pieneläinklinikan odotushuoneen kovalla penkillä.

Eläinkuntamme yksi yksilö, tyttäreni kääpiökani, halvaantui akuutisti niille sijoilleen. Soitin pieneläinklinikän päivystykseen, jossa kerrottiin, että kanit saattavat halvaantua tosi helposti ja meidän ihmisten näkövinkkelistä katsottuna lähes tyhjästä, ja ennuste on yleensä hyvin huono. Mutta kehoitti meitä silti saapumaan klinikalle, ja mehän saavuttiin.

Klinikan potilaina oli ennen meitä yksi valtaisan kokoinen koira ja kaksi pientä kissaa. Tavallaan odotus oli hyväksi, koska kani alkoi tokenemaan. Tutkintaan päästyä oli halvaus jo melkein kadonnut, mutta refleksit toimivat hyvin hitaasti. Pitkät piuhat pupulla siis.

Eläintä tutkittiin vielä varsinaisella tutkimusosastolla, minne meillä ei ollut asiaa, vaan taas mentiin kovia penkkejä kuluttamaan ja seiniä toljottelemaan.

Neurologisten ja kliinisten tutkimusten päätelmä: aivokalvontulehdus. Lääkitys: kipupiikki klinikalla, antibioottikuuri ja rauhallinen ympäristö, eli asumusero vaimosta. Potilas on siis uros, mutta munaton sellainen. Siis leikattu.

Nyt täytyy vaan toivoa, että tämä eläinten joukkokuoloputki päättyisi. Tässä kun on parin viime viikon aikana menehtynyt kaksi chincillaa ja yksi rotta. Kaikkien kuolinsyy on kyllä selvillä, eikä niillä ole tekemistä tämän aivokalvotapauksen kanssa.

Yöunet jäi sitten muutamaan tuntiin, ja nyt on sellainen krapulainen olo. Onneksi meidän pääpomo on reilulla tuulella tänään ja ilmoitti sähköpostilla että se kellä on pääsiäismunat hankkimatta, saa poistua paikalta jo kello 14.
Mullahan on siis kaikki hankkimatta, joten poistun varmaan ihan kohta:)

Hirmu hiljainen työpäivä onneksi ollut, suurin osa ihmisistä on ottanut pääsiäismunien hankintavapaan täksi koko päiväksi.



keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2004

Päätin eilen, että tänään herään aikaisin, saavun työpaikalle aikaisin, jotta vastaavasti voin lähteä ajoissa poiskin.
Hyvin päätetty, mutta toteutus kusahti pahemman kerran. Olin sulkenut torkkuherätysnappulan kännykästäni ja loppujen lopuksi heräsin vasta sen ajankohdan jälkeen, mitä olin suunnitellut olevani jo ahkerasti sorvin ääressä.

Kun viimein pääsin liikkeelle, tein Stokkan edessä sellaisen havainnon, että se on varmasti Euroopan kylmin paikka venata ratikkaa. Aleksi toimii kai jonkunlaisena tuulitunnelina juuri siinä kohtaa, ja pysäkille ei aurinko paista niinku milliäkään.
Sen lisäksi se on paikka, mihin kolmosen ratikka ei ikinä tule ennenkuin pari seiska beetä ja nelosta on käväissyt pysäkillä ensin.

Vähänks naureskelin Hassulle Herääjälle. Minäkään en voi käsittää kilpailuja, missä pyydetään kertomaan miten joku tuote on vaikuttanut vatsan toimintaan. Oikeesti hei. Mitä jos sinne todellakin lähettää inhorealistisia kuvauksia.. kuka niitä lukee ja ennenkaikkea, miten niistä inhakkeista sitten muka valitaan paras kertomus? Yäh.

Tuosta tuli mieleen, että silloin kun lapseni olivat pieniä, niin hiekkalaatikoitten ykköspuheenaihe joidenkin äitien keskuudessa oli juurikin tuo vertailu, kummalla tulee kivempaa juttua vaippaan, Nicolla vai Jessicalla. Itse en kestänyt moisia vertailututkimuksia lainkaan, siksipä minua ei hiekkalaatikon reunalla koskaan sittemmin näkynytkään.

Kyllähän lapsen saaminen on iso ja mullistava juttu, mutta ei sen pitäisi ihan noin radikaalisti vaikuttaa edes onnellisen äitsykän aivotoimintaan, että toisen äiti-kolleegan kanssa ei osata puhua muusta kuin vaippojen sisällöstä. Jaiks.

Pitäisi taas alkaa imitoimaan tehokasta.

tiistaina, huhtikuuta 06, 2004

Huaa,
viimeinkin muutama päänsisäisiä myrskyjä aiheuttanut asia on poistunut päiväjärjestyksestä. Ihan tylsiä duunijuttuja ne vain, ei niistä sen enempää- meni jo :)

Tuli mieleen taas kerran se, kuinka näätiä toimittajat ovat. Kobaian Nea kertoi, että hänelle on Iltalehdestä soitettu, koska hänellä on sama sukunimi kun tällä Bodom-järvi Nipalla. Voi elämän kevät ja takatalvi!

No sattuipa mullekin kerran kohtaaminen RITA TAINOLAN kanssa. Oli yhden semijulkkiksen häät Johanneksen kirkossa Helsingissä. Juhlavieraiden joukossa oli sitten ihan oikeitakin julkimoita muutamia kappaleita. Eiköhän tarkka-tainola uinut juuri mun liiveihini ja alkoi tenttaamaan mua : "kenen häät tuolla on?". Enpäs kertonutkaan sille :D

Jostain kai niidenkin on ne juttunsa tietenkin revittävä, mutta silti.

Olen unohtanut kertoa, että vietän jo kuudettä päivää HERKUTONTA HUHTIKUUTA. Tipaton tammikuu on ihan pala kakkua tämän rinnalla. Kyllä mä juomatta pystyn olemaan vaikka vuoden jos jostain syystä mun pitää jotain teemakuukausia pitää alkoholirintamalla. Mutta kun en pidä, en tipattomia tammikuita enkä huikattomia helmikuita enkä tälläsiä. Mutta herkuton huhtikuu mulla, armottomalla herkkupehvalla! Tää on kuulkaa välillä ihan tuskaa. Tupakkaa on kulunut huomattavasti enemmän, korvaan kai sillä jotain sellaisia hetkiä, jotka muuten käyttäisin syömiseen. Herkkujen syömiseen.

Jos tämä herkuton huhtikuu sujuu siten, etten muutu pikkuhiljaa tässä vielä raivohullummaksi mitä jo olen, niin toukokuussa koitan säännöstellä ruokaruuan syömistäkin.. Kaikki mun dieettiyritykset on kaatuneet siihen, että sorrun mässäilemään, ja nimenomaan karkkia.

En kuitenkaan puhu mistään laihdutuskuurista tässä kohtaa, ennemmin jostain ravinnon säännöstelystä tai muuta vastaavaa :)

maanantaina, huhtikuuta 05, 2004

Tervehdys pirttihirmulasta, eli työhuoneestani.

Tällä hetkellä just nyt on sellanen fiilinki, että seuraava pallinaama kun astuu tuosta ovesta sisään ja valtaa työhuoneeni omiin tarkoituksiinsa, saa maistaa myrkkykieleni antimia.
Moukkamaisuus on asia, joka saa minut yltiöpäisen ja primitiivisen raivon valtaan. Jotenkin kun tuntuu, ettei sitä kehtaisi alkaa aikuisille, minua vanhemmille ja viisaammille tädeille saarnaamaan, mutta kai se on kohta pakko.

On muuten tosi pöllöä ettei sitä tähän ikään mennessä ole oppinut olemaan odottamatta liikoja, miltään. Palaan ehkä tähän asiaan myöhemmin, nyt en pysty enkä kykene, koska olen ihmisten moukkuudesta mykistynyt.

Mutta on sentäs kiva ilma:) On se ilmoja pidellyt. Has been holding weathers.

lauantaina, huhtikuuta 03, 2004

Aurinkoinen, ihana kevätlauantaiaamu:)

Istuin kahvikupin kanssa aamuauringon lämmössä pihalla ja mietin seuraavanlaisia asioita:

TYÖTUOLIEN ERGONOMIA:
Niinkuin jo aiemmin nillitinkin, jouduin siis eilen istumaan noin paikallani 7 tuntia. Rouva puhelinvaihderouva ja rouva receptionrouva saivat uudet itse valitsemansa työtuolit eilen, mutta koska kummatkin olivat poissaolevia, oli minulla
kunnia koeponnistaa kyseiset kalusteet.

Olen sitä mieltä, että istumatyötä tekevien ihmisten pitäisi saada koekäyttää erilaisia tuolimalleja ainakin päivän pari per malli. Aivan varmasti nämäkin tuolit ovat tuntuneet jumalaisilta muutaman minuutin koeistumisen perusteella, mutta miltä ne tuntuvat kun niissä istuu koko päivän?

Ainakaan minun vartalolle ei kyseinen malli sopinut ollenkaan. Vaikka kivusta ja särystä kertominen on elämää tylsempää kerrottavaa, niin siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, voin vaan todeta että eilisen istumiset jälkimainingit tuntuvat vartalossa oikeastaan vasta nyt. En voi ymmärtää, mikä funktio onsellaisella tuolin istuinosalla, jossa takapuoli on alempana kuin reidet. Onko se nyt joku optimaalinen istuma-asento sitten? Ei ainakaan pitkässä juoksussa, tai pitänee sanoa pitkässä istunnassa. Ei ainakaan minulle.
Muutenkin paikallaan oleminen ei vaan kertakaikkiaan sovi mulle tuollaisissa määrin. Pauli Hanhiniemen mukaan: Oon liian villi virastoon ja pöhkö päivätöihin.

NIKSI-PIRKKAILUA:
Niksi-Pirkka on palsta, joka saa aikaan useampia huutonaurukohtaksia, muutamia ärtymyksen tunteita ja olenpa vielä vakuuttunut siitäkin, että nämä lähetetyt niksit eivät välttämättä olekaan minkään Pihtiputaan mummon elämää suurempia oivalluksia, vaan niiden takaa löytyy joukko teekkareiden saunaillan, tai jonkun muun vastaavan, neropatteja:)

Mitenhän paljon sitä itsellään ois käyttämätöntä rahaa tili pullollaan, jos olisi vuosien saatossa hyötykäyttänyt kaikki sukkahousut, Pringles-purkit, filmirullakotelot, muovikassit, maitotölkit...
Eli joo, yhtäkään niksi-pirkan niksiä en ole koskaan toteuttanut käytännön tasolla. Paitsi yhtä, eilen. Pitäisiköhän tästä huolestua?

Kokeilin maitokahvi-niksiä, elikkä laitoin purkista maitoa kahvinkeittimen kannun pohjalle, ja valutin kahvin siihen päälle normaalisti. Tällöinhan se maitokin siinä lämpeni samalla sitten.

Ei tuo nyt mikään taivaita syleilevä kokemus ollut, mutta puoli kannullista kyseistä tuotosta tuli sitten siemailtua:) Tulihan kokeiltua, ja saattaa olla että kokeilen toistekkin.

BLOGEISTA:
Eilisen kahvinlipittämisein jäljiltä olin sitten varsin epäuneliaassa tilassa illalla (jos se nyt edes siitä johtui) ja käytin virkeät hetkeni hyödyllisesti tutustumalla kaikenlaisiin minulle ennestään tuntemattomiin blogeihin.
Yllätyin positiivisesti, koska löysin pitkin Pinserin listaa mukavia kirjoituksia.
Notkuin myös suht passiivisesti irkissä #bloggaajat-kanavalla. Nyt tietenkin jälkiviisaana tulee mieleen, että ois ehkä voinut tuonkin virkeyden valjastaa johonkin läävänkunnostustoimintaan tai vastaavaa, mutta ei kai sitä nyt hitsit vieköön aina tartte? Eihän?

BODOM-JÄRVEN KOLMOISMURHASTA:
Tämän päivän Hesarissa sitten paljastettiin tämän todennäköisin syin (tai joku tuollainen termi) pidätetyn miehen henkilöllisyys. Mä olen koko ajan mietiskellyt, että näinköhän se murhaaja oli se ainut eloon jäänyt telttailija siitä nuorten porukasta. Ja näinhän se oli! Tai näin siis epäillään vahvasti.

PARITTAMISESTA:
Alan suorittamaan parittamista kohta. Meillä on täällä aivan liian monta sinkkua ilman toista puoliskoa, ja nyt yritän saattaa näitä yhteen.
Puhun sukista. Mitä oikein luulitte?-)

perjantaina, huhtikuuta 02, 2004

Apua, olen vankina työpaikallani!
Jos nyt en ihan vankivankina, niin ei paljoo muutakaan.
Heräsin tänä aamuna klo 7 pomoni lähettämään tekstiviestiin: "R on sairaana, pääsetkö puoli yhdeksäksi....".

No pääsinhän minä ja nyt sitten istun koko hela saakelin kauniin päivän tässä puhelinvaihteessa sentraali-
santrana, kun R on sairaana ja toinen R lomalla ja ainut henkilö koko järjestössä olen näköjään minä, joka
osaa käyttää parilla namiskalla varustettua vaihdelaatikkoa ja puhua muutakin kun suomea tahi potaskaa.

Kylläkai sitä päivän vaikka tanssisi kansantanhuja, mutta kun mun vartalolle ei sovi tällänen paikallaan
jumittaminen, varsinkin jos se pakollista. Kohta jätän ton toosan soimaan tohon ja livahdan tohon kadulle vähän happihyppimään:)

Siippani, joka kotiutuu yli viikon kestävältä keikkakiertueelta sunnuntaina, ilmoitti eilen puhelimessa, että jos säät vain yhtään sallii ja suo, niin hän avaa sunnuntaina grillikauden meidän pihassa. Grillikausi! Jotkut laskee kesän tuloa muuttolinnuista, jotkut terassien avautumisesta, jotkut Stokkan Hullujen Päivistä.. Mä lasken grillikauden avautumisesta.
Jip.

torstaina, huhtikuuta 01, 2004

Hei, olin telakalla - siksi en siis kirjoittanut eilen mitään:)
Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna, himalääväni oli telakalla viikottaisessa vuosihuollossa.

Tänään sitten palasin 7 poissaolopäivän jälkeen kustannuspaikalle. Ei tämä nyt niin hirveää ole, vaikka ei kannattaisi varmaan sanoa tälläistä ääneen. Kohta sitten tietenkin on ihan hirveenkamalaa jostain syystä.

Yritän taas sopeutua ahkeran (?) työntekijän osaan, ja alan imitoimaan tehokasta.