keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2004

Tässä aamuna eräänä ilakoiduin kovasti, kun Hesarissa kerrottiin, että ruuhkat ovat nyt alimmillaan Helsingissä.

Noh, tulin tänään poikkeuksellisesti omalla autolla töihin saakka ja matka itäisestä periferiasta Kaivopuistoon kesti tasan 20 minuuttia. Ruuhkaa ei tosiaankaan ollut ollenkaan ja liikenne soljui tasaisen vauhdikkaasti.

Valitettavasti samaa en voi kehua muuten niin suositeltavasta joukkoliikenteestä. Kesäaikataulut toivat mukanaan harvennetut metrojen vuorovälit ja lyhkäiset vaunut. Junat ovat ruuhka-aikoina täynnä kuin turusen pyssyt. Eihän tämä nyt matkantekoa kummemmin hidasta, mutta tekee sen aika paljon epämiellyttävämmäksi. Ja kun vielä vakkariratikkakin on harventanut vuorovälejään roimasti kesän myötä, niin julkisten kulkuvälineitten pelkkään odottamiseen saattaa mennä tasan sama aika kuin mitä nyt olin jo perillä kohteessa.

Ihmeen tiukassa tuntuu olevan oletus, että _kaikki_ ihmiset aloittavat lomailunsa juhannuksesta. Viime vuoden heinäkuun helteillä olin koko ajan töissä, ja että wit**tti ootella kaikkia kulkuneuvoja joka paikassa, kun sitä halusi vaan äkkiä päästä kotiin riisumaan kaikki vaatteet päältä ja mennä pihalle lojumaan ja ottamaan varjoa. Auringossa kun oli liian kuuma:)

Mutta nyt.. jos nyt koittaisin vihdoinkin tajuta, että tässä on muutama työpäivä ennen lomaa aikaa tehdä kaikki, minkä olisi voinut tehdä jo aikoja sitten. Ehkä nyt sitten.. tai viimeistään huomenna... ehtiihän sitä perjantainakin...

tiistaina, kesäkuuta 29, 2004

Suomen hienoin bussiasema?

Kesästä toiseen ihmettelen vihaisena tätä samaa asiaa.

Miten voi olla mahdollista, että Senaatintorin joka ikinen reunusta on valjastettu näin kesäisin linja-autojen parkkipaikaksi? Olen tarkkaillut tilannetta, ja olen huomannut, etteivät ne bussit ole vain hetken seisokissa, jolloin turistit tai maalaiset pääsevät räpsimään kuvia Tuomiokirkosta ja muista ympärillä olevista kohteista. Kyllä ne on ihan parkissa, ilman kuskia ja matkustajia.

Kyllähän se on ymmärrettävää, ettei turisteja viitsitä jättää minnekään periferiaan, mutta onko ne sitten pakko jättää keskelle kauneinta Helsinkiä? :o

Yksi kestomarmatuksen aihe tässä maassa on sairaanhoito Suomessa.
Kyllä minustakin pitkät jonot leikkauksiin ja hoitojonoihin kuolevat potilaat ovat ikävä asia, tietenkin.
Eilen seurasin kaksi ja puoli tuntia erään helsinkiläisen sairaalan elämää, jossa hoidettiin akuutteja tapauksia, ei mitään jonossa kituvia kroonikkoja.

Kyllä minun täytyy todella taas eilisen jälkeen ihmetellä, mikseivät alipalkatut sairaanhoitajat nouse barrikadeille jotta saisivat lisää liksaa. Hehän ovat korvaamattomia ihmisiä, jos he menevät lakkoon, niin kenelläkään ei ole kivaa!

Minä en tiedä, onko meno ja meininki samanlaista kaikissa Helsingin päivystävissä sairaaloissa, en edes tiedä, mitkä ovat päivystäviä sairaaloita. Marian sairaala kai, ja sitten tämä Malmin sairaala, jossa eilen olin sormivammautuneen poikani kanssa.

Odotustilassa haisi viina enemmän kuin keskivertokuppilassa konsanaan. Yksi narkkarityttö työllisti ja uhkaili hoitajia, kunnes hänet saatiin remmeihin. Toimenpidehuoneista kuului sammaltavaa örinää: "huorra et koske muhunnnn, huorra et kyllä pisthä mua..." Käytävän vessan lattia oli veressa ja seinät kakassa...

Odotustilassa istui myös ihmisiä, joiden vammoja tai vaivoja ei voitu hoitaa veren liiallisen alkoholipitoisuuden takia. Siinä ne sitten odottelivat päänsä selviämistä muiden vaivaisten joukossa. Laskuhumala muutti muutamat aggressiivisiksi, mutta käytävällä seisonut vartija ei juuri näitä kiukunpurkauksia noteerannut.

Nostan olematonta hattuani sairaanhoitajille, jotka tästä sekopäisestä ja hektisestä meiningistä huolimatta vaikuttivat varsin selväpäisiltä.


Siitä juhannuksen tulipalosta jäi kertomatta sellainen seikka, että ikinä en ole kokenut sellaista äkkiselviämistä kuin silloin. Mihin se kaikki juotu alkoholi oikein katosi? Kumoaako adrenaliini alkoholin vaikutuksen?

maanantaina, kesäkuuta 28, 2004

Juhannus on nyt juhlittu onnistuneesti ja epäonnistuneesti myöskin.

Vietimme juhannusta perhetuttujemme kanssa meillä. Olimme tyhjentyneessä rivitaloyhtiössä lähes ainoat paikallaolijat, ja tunnelma oli kuin maaseudulla. Hiljaista ja rauhallista, eikä tarvinnut välittää omasta melutasosta yölläkään.
Sen enempiä kertomatta muutoin mukavan juhannuksen tapahtumista, kerron tästä epäonnekkaasta tapauksesta...

Juhannuspäivänä olimme iltapäivästä saakka tunteneet nenissämme palaneen muovin lemua. Lemun paikannus osottautui mahdottomaksi, koska käry tuntui nenässä yhtä voimakkaana, meni minne päin tahansa haistelemaan.
Naapurustossamme on yhdellä perheellä oudohko tapa polttaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat roskansa aika-ajoin pihallaan, ja palaneen muovin käryä on ilmassa silloinkin leijunut. Eli ei tämä epämiellyttävä haju mikään aivan outo edes ollut.

Päivä kului muovin lemussa, ilta kului muovin lemussa, yöllä sitä ei enää tuntunut, tai sitten nenä oli jo niin tottunut siihen, ettei sitä vaan huomannut.

Leikimme (kaksi aikuista ja kaksi lasta) pihallamme improvisaatioteatteria, johon sisältyi pitkiäkin hiljaisia hetkiä, kun kirjoitimme improvisoitavia sanoja/lauseita paperilappusille. Loput lapset pelasivat pleikkaria sisällä.

Hyttyset alkoivat jossain vaiheessa häiritsemään leikkimistämme siinä määrin, että siirryimme mekin sisätiloihin. Laitoimme pihaoven vielä kiinni, jotta hyttyset pysyisivät ulkona.

Noin puoli tunnin kuluttua eräs lapsista ilmoitti että kauheesti haisee palaneelta. Menimme ulos katsomaan, olisiko tuhkakuppiin jäänyt natsa käryämään tai vastaavaa.

Piha oli sankkana savusta ja kun avasimme portin, huomasimme että vastapäisen pihan (välissämme kulkee parin metrin levyinen ruohokäytävä, jolla kasvaa koristeomenapuita ja muitakin kasvustoa ja lisäksi siellä on matalia valopylväitä) aita on liekeissä. Parin metrin etäisyydeltä katsottuna paloalue vaikutti olevan noin jalkapallon kokoinen.

Nopea soitto hälytyskeskukseen, josta annettiin ohje, että jos palo tuntuu leviävän nopeasti, pitää soittaa uudelleen.

Palokunta tuli paikalle noin viidessä minuutissa, mutta näiden minuuttien aikana tuli todisti taas uskomattomat voimansa. Ennen ensimmäisen paloauton tuloa jouduin soittamaan uudestaan hätänumeroon, koska palo levisi räjähdysmäisesti.. Jalkapallon kokoinen paloalue oli laajentunut niin, että kaksi ja puolimetrinen aita oli tulessa koko korkeudeltaan, koristeomenapuu oli tulessa ja todella korkea kartiotuija (tai vastaava) paloi kuin ilotulituspommi niin, että kipinöitä lensi laajalle alueelle.

Se tunne, mikä sitä paloa katsellessa myllersi mielessä, sitä ei voi mitenkään sanoiksi pukea. Jälkeenpäinkin kun ihmiset ovat käyneet toljottamassa tuhon jälkiä naapurissamme, niin minusta ne ei tunnu oikein mitenkään pahoilta verrattuna siihen, kun näki kuinka se tuho syntyi...

Palo oli levinnyt myös välikattoon, jota sitten palokunta purki ja sammutti pesäkkeet sieltäkin. Loppujen lopuksi naapuriltamme paloi yhteensä noin viiden metrin leveydeltä tätä korkeaa lauta-aitaa, koko ulkovarasto irtaimistoineen, kivinen ulkoseinä on musta noesta, kattoa purettiin ja katon koristelaudat ovat palaneet.... lisäksi palokunta meni siitä kohtaa aitaa, joka ei palanut, läpi moottorisahalla koska portti oli lukossa.

Palokunnan mukaan oli minuuttien kysymys, etteikö tuli olisi levinnyt puita ja lauta-aitoja ja kattoja pitkin pahimmassa lykyssä koko asuinrivistöön ja vastapäätäkin, koska liekit eivät olleet kaukana meidänkään aidasta, joka siis on kuitenkin noin kahden metrin päässä tästä paloaidasta..

Jälkeenpäin selvisi, että tyhjillään olevasta asunnosta oli isäntäväki juhannuksenvietossa toisaalla, mutta perheen aikuinen poika perheineen oli käynyt juhannusaattona grillailemassa pihalla. Hiiligrilli oli ollut koko yön kaatosateessa ulkona, ja juhannuspäivänä poika oli käynyt siivoamassa jälkensä, kaatanut grillistä hiilet muoviämpäriin, jonka oli nostanut ulkovarastoon..

No, tiedättepä nyt mistä tämä kymmenen tuntia jatkunut muovin käry sitten johtui...

Vahinko voi toki rapahtua kenelle tahansa ja missä tahansa, mutta toivon että ainakin omat kersani oppivat tästä tapahtumasta, ettei tulen kanssa todellakaan ole mitään leikkimistä.

Sellainen tapaus.

Viimeinen työviikko ennen lomaa on kovaa vauhtia käynnissä, joten nyt on korkea aika hieman teeskennellä ahkeraa ja imitoida työntekoa;)

torstaina, kesäkuuta 24, 2004

Me wanhat ihmiset olemme kuin Pavlovin opetetut koirat. Tänään nimittäin on oikea juhannus ja eilen oli siis oikea juhannusaatto ja
sen takia minun piti eilen nauttia alkoholia.

Ei kai siinä muuten mitään, mutta nyt on krapula, väsyttää, kämppä on kuin mikäkin läävä ja illalla tulee juhannusvieraat, jotka onneksi ovat ihan tuttuja ;)

Minun piti siis pyhittää eilinen ilta kodin siistimiseen, mutta pyhitinkin sen sitten baarissa. Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että lähes aina tuollaiset ex-tempore lähdöt ovat kaikista parhaimpia.
Eli siinä mielessä ei harmita yhtään, koska oli sentään kivaa.

Onneksi täältä töistä pääsee tänään jo ajoissa pois, tosin tämäkin vähä on aika tuskaisan oloista. Ja valivali niin, mitäs läksit.

Oikein hyvää ja rauhallista ja mukavaa juhannusta :)
Palajan asiaan ensi viikolla.

tiistaina, kesäkuuta 22, 2004

Kertokaa, oi kertokaa minulle, mikä saa toisinaan jopa oikeinkin rationaalisen ihmisen jättämään noin kaikki asiat viimetinkaan?

Ei ole mitään väliä onko kyseessä työasioiden järjestely ennen kesälomaa, veroehdotuksen palauttaminen tai juhlamekon silittäminen. Mitä enemmän aikaa asioiden hoitamiseen on, sitä viimetingempaan ne yleensä jää.
Okei, viimetingan hommilla on taipumus lutviintua hyvinkin tehokkaasti, kun paniikki puskee adrenaliinia vereen ja silleen, mutta silti.

Mulla oli töissä hyvin rauhallinen, jopa pitkäpiimäinen kesäkuun alku. Olisi ollut oikein mahtavasti aikaa tehdä kaikenlaista pientä rästihommaa lomien alta pois, mutta arvatkaa kerran tai pari teinkö? No en. Sen sijaan tahkosin heikköpäisenä Bubbels-peliä. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Nyt päätin vetää tässä henkeä ja miettiä että onko mulla oikeasti paniikkitilanne, vai yritänkö vaan näyttää tehokkaalta lomallelähtijältä? Olenhan mä täällä vielä koko ensi viikonkin.

Eilisillan naurut aiheutti eräs ei-niin-älynlahjoilla-siunattu-melkein-sukulaiseni, joka tiesi kertoa, että tummahiuksisille tulee (jos siis tulee ja toivottavasti ei tule koskaan kellekkään) tummia päätäitä ja vaaleahiuksisille taas tietenkin vaaleita syöpäläisiä.

Ajattelin mielessäni että tajusikohan se ihminen siinä jutellessaan ollenkaan, että jopa päätäiden kaltaiset inhakkeet on siis suuremmin älynlahjoin varustettuja kuin hän?-)

Tämä ylevä keskustelunaihe sai alkunsa väittelystä, että tarttuuko ihmisten loiset kotieläimiin.

maanantaina, kesäkuuta 21, 2004

Wanha kehäraakki tekee paluun..

Jepsistä. Minulle tuli pienimuotoinen burn out, mutta vain tässä blogistanian maailmassa. On tämä kuulkaa rankkaa! Mutta senhän moni on jo huomannutkin, vaikka ties mistä.

Itselleni muodostui elämää suuremmaksi ongelmaksi tuo Pinserin lista, ja nimenomaan sen top-lista. Minusta tuntui vaan siltä, ettei näitä blogeja voi laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Varsinkaan, kun minä en ollut hyvin sijoittunut;)

Mutta kyllä minä taidan taas anella Pinserin isännältä pääsyä top-listalle, sijoituksesta viis:D Tai kuus. Eh, yhtä puujalkainen siis kuin aina.

Kewät on mennyt kättä potiessa, senkin takia tauko oli kyllä paikallaan. Kesäloma on kutukuttavan lähellä ja valtakunnassa noin suurinpiirtein kaikki hyvin.

En nyt uusioensikerralla enempiä.