torstaina, heinäkuuta 29, 2004

Kotiuduttiin tänään maalta, mökiltä. Ihana pieni irtiotto. Nyt on vaan jonkinasteisia sopeutumisvaikeuksia taas tähän kotona oleiluun.. Mutta kyllä tämä pikkuhiljaa tästä.
Voin vaan kuvitella, millainen olofiilis mahtaa olla ensi viikolla tähän aikaan, kun edessä on viimeinen lomapäivä ja sitten tulee se totaalinen paluu arkeen. Noh, ei jaksa surra sitäkään nyt vielä.
Tänä kesänä oltiin reissussa ensimmäistä kertaa siten, että kaksi vanhinta lasta jäi kotiin. Tähän asti vain esikoinen on jättäytynyt pois perheen reissuilta.. Hyvin kaikki meni. Tekstiviestit kyllä lensi puolin ja toisin aika tiiviisti, eikä vähiten sen takia, että tyttäreni koko poissaolomme aikana tragedian..
Hänellä on oman eläinkatraan lisäksi jo ties kuinka monennetta kesää hoidossa myös kaverinsa kanit. Tuolla ne on pihalla nekin, ja aina on kaikki mennyt hyvin. Mutta nyt ei sitten ihan mennyt:(
Yksi hoidokki sai jostain haavan huulensa viereen- se tulehtui ja koko poski paisui. Sitten tuli hengitysvaikeudet. Tytär kiikutti kanin kävelymatkan päässä olevalle eläinlääkärille- kania lääkittiin lukuisin pistoksin. Haavasta oli levinnyt bakteeri koko pieneen kroppaan. Kotimatkalla kani sitten ei enää jaksanut enää- lääkityksestä huolimatta.
Ikävää, että lapsi joutui kohtaamaan ja kokemaan tälläisen ihan yksin. Tai no, olihan täällä isoveli ja mahdollisuus pyytää toinen paras kaveri tänne jne. Mutta silti.

Ilmoja piteli myös mökillä, eli satoi koko ajan. Talviturkki tuli kuitenkin vihdoinkin heitettyä järveen.
Nyt pitäisi kai harkita pyykinpesun aloittamisen ajattelua.

sunnuntaina, heinäkuuta 25, 2004

No niin, taas täällä blogger-kammiossa.

Perjantaina siivosin lailla raivohullun. Ja vieläpä tosi nopeasti. Mutta nopeus johtuikin ihan vaan siitä, että olin poissulkenut kaikki viivästyttävät seikat pois päiväjärjestyksestä, eli sulkenut tietsikan (ei mitään lepotaukoja esim. Bubbelsin parissa) ja piilottanut Harry Potter-kirjan.
Mies teki halkovajasuojasiivekkeet (ihan oikeasti en keksi niille mitään kunnollista nimeä, koska halkovaja kuulostaa liian mahtipontiselta jne).
Illalla vietettiin sitten halkosiivekkeiden harjannostajaisia. Vaikka mun mielestä harjannostajaisia vietetään rakennusprojektin jossain tietyssä vaiheessa, eikä vasta sitten kun rakennus on valmis, mutta eipä tuolla nyt niin väliä ole.
Oli ihan kivaa. Tosin sitten kun kaljat loppui kotoota, lähdettiin baariin ja siellä oli jonkinasteinen teini-invaasio käynnissä. Vanha tuttu karvahattu- lähiöpubi täynnä teinejä:O Eihän sellainen nyt hyväinen aika käy ;)
Launtaina mies herätti mut joskus klo yhden jälkeen, eli siinä vaiheessa oli tunti aikaa valmistautua lähtöön Klaukkalaan ystävien pienimuotoiseen hääjuhlaan. Krapula painoi päälle, mutta koska sitä ei ollut aikaa ajatella, ei se sitten pahemmin vaivannutkaan.
Meillä oli oikein kuski ja kaikki, mutta en sitten kyllä juonut mitään. Miehet, joita paikalla oli kolme kappaletta, kunnostautuivat sitten tässä juomapuolessa sitäkin paremmin.
Oltiin kotona ennen puoltayötä ja tämä päivä on mennyt kyllä jotenkin ihan kummallisesti. Suorastaan kiitolaukkaa, vaikken ole tehnyt yhtään mitään. Pesukoneella pyykkien pesemistä mä en laske miksikään työksi.
Jatkan nyt tätä olemista ja haen Potterin piilopaikasta :)

torstaina, heinäkuuta 22, 2004

Turhaan pelkäsin- mä taidan tosiaan olla hyvinkin lapsenmielinen, ainakin mitä tulee Harry Potterin lukemiseen.
Olen nyt edennyt järjestyksessään toisen Potterin noin puoleen väliin, ja minuu ahdistaa lukea sitä, kun Harryllä menee siinä niin paljon huonommin kuin ekassa kirjassa..
Ja kun tyttäreni vielä vihjaisi, että huonosti menee koko kouluvuosi Harryllä niin voi voi voi voi.
Täytyy toki olla iloinen, ettei murheeni ole tämän isompia :D
Sain ekan puhelun töistä tänään, sijaiseni kysyi anteeksipyydellen ohjetta yhteen asiaan. Ei mua nyt tollanen häiritse. Mikäs se on ohjeita antaessa pihalla makoillen.
Laitoin pakastimen sulamaan, oli niin umpijäässä, ettei laatikot enää menneet kunnolla kiinni ja tästä syystä pakastimen ovi jäi auki koko yöksi muutama yö sitten. Tästähän seurasi sitten vaan entistä isompi jääkerros pitkin pakastinta. Mikään elintarvike ei kuitenkaan mennyt pilalle. Jätskitkin oli vaan vähän eri muotoisia.

keskiviikkona, heinäkuuta 21, 2004

Jaahans , täällä taas.
En oo tehnyt tänään oikein mitään merkittävää, ja silti väsyttää ihan ylipaljon jo tähän aikaan illasta :O
Mies lähti tohon lähinaapurustoon kyläileen, ja mäkin menisin muuten mielelläni, mutta kas kun en voi sietää koko naapureita.
Harvassa on ne ihmiset, joita en oikeasti siedä, mutta tässä nyt on sellaiset sitten.
Kaikki inho ja sietämättömyys kumpuaa jo vuosien takaa, kun olimme vanhassa asuinpaikassammekin naapureita. Mikä tsäkä!
Joskun aiemmin podin huonoa omaatuntoa, kun "eihän ketään saa inhota". Jaa- ja miksei saa?
Tekopyhiä ja kaksinaamaisia paskiaisia saa inhota just niin paljon kun sielu sietää. Mun mielestä ainakin.

Olinkin jo unohtanut, että loma miehen kanssa ei ole lomaa, vaan koko perheen työleiri. Ainakin hiukan kärjistettynä.
Kun on loma, pitää tehdä pois kaikki kodin rästityöt, kuten rakentaa ulkovarastoon lisäsiipi polttopuille, hakata ne polttopuut klapeiksi, nysvätä siellä sun täällä ja yrittää edes näyttää tehokkaalta.
Muuten tulee jupinaa "kun ei kukaan koskaan mitään kun aina vaan minä vaan".
Tälläistä nämä pari ekaa päivää tullee olemaan, mutta onneksi tähän on jo tottunut. Ja kun huvittavinta tässä on se, että ei täällä oikeasti kenenkään tarvi minään orjina olla, kunhan vaan jaksaa muutaman hetken päivässä näyttää edes vähän kiinnostuneelta jostain muustakin kun löhöämisestä.
Ja siitä puheenollen, salaisuuksien kammio kutsuu minua. Samaten kun baden-baden pihalla. Että se siitä raatamisesta tällä erää ;)

tiistaina, heinäkuuta 20, 2004

No nyt on eka Harry Potter luettu, ja oli hyvä! Ihan tosi hyvä.
Pidän tässä nyt pienen taktisen tauon (eli noin viisi minuuttia) ja siirryn salaisuuksien kammioon:)

Miehellä alkoi loma, jonka pituudesta ei ole mitään varmuutta- sanotaanko että päivä- viikko. Tämä kun on sesonki aikaa kaikenlaisille äänenhämmentäjille ja roudareille.

Nyt saunaan ja sitten kammioon :)

maanantaina, heinäkuuta 19, 2004

Olen nyt lomaillut kaksi viikkoa, ja lukenut kaksi kirjaa.
Nyt sitten ajattelin vihdoinkin aloittaa Harry Potter- urakointini. Meillä ne kaikki neljä (vai onko niitä viisi?) kirjaa ovat, ja nyt aattelin aloittaa- ekasta osasta luonnollisesti.
Saas nähdä tykkäänkö. Vaikka olen kyllä sen verran lapsellinen (sekä kirjaimellisesti että kirjaimettomasti), joten luulisi. Nähtäväksi jää.
Lukemisiin !:D

sunnuntaina, heinäkuuta 18, 2004

Mahtavuutta! Vihdoinkin vaikuttaa siltä, ettei tuota auringonpaistetta katkaise tällä kertaa sen enempää rae- kuin ukkoskuurokaan. Kivaa siis.
Eilenhän täällä tuli sekä rakeita että ukkosti. Juu-u, on se ilmoja pidellyt- has been holding weathers.
Täällä kävi eilen kahvilla tyttöpariskunta Turusta. Heitin heidät sitten lentokentälle, lähtivät kahdeksi viikoksi lomalle Islantiin.
Illalla iski sitten äkillinen baarivipi. Ongelmana oli vain se, etten mä kyllä yksin baariin lähde. Kännykän puhelinluetteloa läpi: "maalla- maalla- ei lähde kuitenkaan- no en mä nyt tota ainakaan pyydä- maalla- kipeä...." Tärppäsi sitten kuitenkin ja hubaa oli. Meni lähinnä riehumisen puolelle. Jopa niin, että ulkoilutin tissiäni välillä, kun paidassa oli riehaamisen kannalta aivan liian iso kaula-aukko:D
Nyt ei yhtään harmita että olin baarissa, koska en omista krapulaa. Sen sijaan lähden läskejäni kärventämään pihalle aurinkoon. :)

lauantaina, heinäkuuta 17, 2004

Uujea. Kello on jo aika monta, ja tässä sitä äimistellään olkkarin
sohvalle välejään selvittämään tullutta kahta teiniä. Toinen on ihan
jokapäiväinen poikapuolinen tuttu, mutta tätä välienselvittelyn toista
osapuolta en ole koskaan tavannut. Tätä tyttölasta. Kummatkin
ovat poikani kavereita, poika on hienotunteisesti vetäytynyt omaan
huoneeseensa ja minä hiipparoin omassa talossani kuin mikäkin roisto,
etten häiritse teinien suhdesoppaa olemuksellani. Kaikkea sitä.



Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kotini ovet ovat avoimet
myös lasteni kavereille, koska minusta on noin kertaa kivempaa, että
ovat turvallisesti neljän seinän sisällä, kuin tuolla yön selässä
jossain pusikossa nahistelemassa.


Tässä lomani aikana olen päässyt paljon lähemmäksi tyttäriäni, ja olen
äimistynyt kaikista jutuista, mitä he ovat minulle kertoneet.

Olen ilmeisesti ollut neljän peräkkäin syntyneen lapsen kanssa
käytännöllisesti katsoen niiden yksinhuoltajana (isä paljon poissa
kotoa työnsä takia) paljon enemmän tiukilla, kuin silloin - tai edes
nytkään- myönnän. Ei minusta ole koskaan tuntunut siltä, että oisin
ollut jotenkin ihan piipussa noiden kanssa.

Tämä tuli nyt ilmi, kun nuo kertoilevat juttuja, joita minä en
kertakaikkiaan vaan muista. Ja myöskin juttuja, joissa en ole toiminut
kyllä ihan niinkuin nyt toimisin. Ei mitään ylilyöntejä tai vakavia
laiminlyöntejä, ei mitään sellaisia, mutta kuitenkin sellaisia pieniä
yksityiskohtia sieltä täältä, joiden kuuleminen ei tunnu kauhean
kivalta.

Onneksi nuo lapset eivät kuitenkaan tunnu kantavan mitään kaunaa siitä,
että vaikka olen fyysisesti ollutkin aina läsnä, niin henkisesti olen
kyllä leijaillut paikoin vissiin ihan toisaalla.

Täytyy kyllä hattua nostaa kaikille yksinhuoltajille, jotka pysyvät
järjissään. Koska- vaikka minäkin niin paljon yksin noiden kanssa olen
ollut, niin aina on ollut kuitenkin olemassa se isä, joka tulee kotiin
reissuiltansa ja ottaa välillä täyden vastuun koko rumban
pyörittämisestä. Silloin kun lapset olivat pieniä, sitä osasi todella
arvostaa, ja usein sitä tuli laskettua päiviä- tunteja, joskus jopa
minuutteja, että milloin se mies palaa kotiin. Onhan
avo/avioeroperheissäkin tietenkin niitä tapaamisjuttuja ja lapset ovat
välillä toisen vanhemman luona, mutta on siinä mun mielestä kuitenkin
jonkinlainen ero.

Nythän elämä on helpompaa, kun lapset on isompia. Mutta on se kyllä
toisaalta niinkin, että pienet lapset- pienet murheet ja isot lapset-
isot murheet. Ja jos nyt ei aina niinkään isot murheet, niin huolet
ainakin. Lasten reviirin laajeneminen on aika iso asia.
Jonkinlainen huoli kalvaa niin kauan mielessä, kunnes jokainen on
palannut kotiin kuka mistäkin.

Nyt sitä ymmärtää omaa äitiäänkin paremmin, jonka valvominen ja kotiin
odottaminen ärsytti suunnattomasti teininä. Ja silloin kun ei ollut
edes kännyköitä ...

Mutta tälläistä. Jospa sitä harkitsisi nukkumisen suunnittelun aloittamista tähän aikaan yöstä.






perjantaina, heinäkuuta 16, 2004

Huhheijaa. Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut siivoojatäti. Sellainen vaan tuli jotenkin taas mieleen.
Sain nakitettua apurin itselleni, ja kylläpäs sujuikin kaikki kuin tanssi.

Meidän perheestä on näköjään tullut joku lippupalvelun sivukonttori, ainoalla erotuksella varsinaiseen lippupalveluun on vaan se, että täältä vongataan ilmaislippuja, backstagepasseja ja nimiä vieraslistaan. Tänään soitti taas yksi setä, joka kyseli Tuskaan lippuja. Ei siinä mitään, mutta mulla oli vaikeuksia pokanpitelyssä kun tämä setä ja Tuskafestarit vaan ei oikein millään ilveellä sovi samaan lauseeseen. Sittemmin selvisi, ettei se itselleen niitä niitä lippuja kysellytkään.

Esikoiseni ei lähtenytkään Ilosaarirokkiin, ja olen oikeastaan vaan iloinen siitä. Ei muuten mitään estoja menemiselle, mutta se oisi mennyt jonkun autokyydillä, enkä mä valitettavasti oikein luota nuoriin kuskeihin. Varsinkin kun on auto täynnä teinejä, niin kuskille voi äityä tarve vähän näytellä kaasujalan painavuutta... Ja vaikka luottaisinkin, niin oisin kuitenkin ollut täällä sydän vinossa ja jänskännyt.

Mies puolestaan on Vaasassa RockPerryssä, josta en ollut kuunaan ees kuullut, mutta sitä vietetään ihan jo monetta kertaa. Kertoili, että paikka on ihan kaamee. Joku lumenkaatopaikkana toimiva letto, jossa saa mudassa rämpiä.

Kissa voi hyvin leikkauksen jälkeen. On se ehkä vähän flegu, mutta en sitten tiedä onko se sen nykyinen pysyvä olotila. Ei kai sentään? Kyllä se ulos on karkaillut ihan entiseen tyyliin kuitenkin.

Kissa onkin sitten ainut meidän isosta perheestä, joka on ilmeisesti allerginen jollekin ruoka-aineelle. Se kun on raapinut kaulansa auki, ja eläinlääkäri sitten arveli sen johtuvan allergiasta. Nyt koksataan sille sellasta allergia-ruokavaliota 4-6 viikkoa ja tarkkaillaan että loppuuko kutka. Mitään ylimääräistä loiskantaa kun se ei kuitenkaan muassaan kanna, joka voisi aiheuttaa kutinaa.

Minä taidan nyt alkaa sohvaperunoimaan.


torstaina, heinäkuuta 15, 2004

Rakas aamu/päivä/ilta/yö (valitse oikea vuorokaudenaika) blogini.

En ole kirjoittanut sinuun mitään koko päivänä, koska tämä on ollut niin kummallinen päivä, kaikesta tavanomaisuudestaan huolimatta. (onko tuossa joku epäloogisuus- jaa-a).

Heräsin kuitenkin puoli kymmenen pintaan, ja ennenkuin ehdin kissaa sanomaan, niin kuinkas ollakkaan, piti lähteä viemään kissaa pallileikkaukseen.
Irkissä tuhmat pojat (#bloggaajat-kanavalla) valoivat minuun tietynlaista epätoivoa, ja aloin mielessäni rinnastamaan kissan kuohintaa miehen vastaavaan. Ilkimykset. Selkäänne saatte vielä!

Vietiin kissa sitten toimenpidepaikkaan. Automatkan ajan kissa päästeli viimeisiä miehisiä mourahtelujaan. Tunnin päästä haimme kissan pois, ja siellä se kantohäkissä nakotti kuin maansa myynyt munaton mies.

Kotona teimme kissan olon mahdollisimman turvalliseksi ja hyväksi toipua. Hyvin kaikki meni, mitä nyt kissa kesken matkan ruokakupilta takaisin johonkin nukahti keskelle eteisen lattiaa ynnä muuta surkuhupaisaa.

Lähdin sitten illalla kasin maissa palauttamaan kissan kantohäkkiä hyvälle ystävälleni. Palautuspaikaksi sovimme baarin. Joimme kolme tuoppia olutta, enemmänkin oisi mennyt, mutta kaikki eivät ole heinäkuussa kesälomalla niinkuin minä. Ja monet muutkin tietty.

Keksimme uuden harrastuksen ystäväni kanssa, ja ensimmäisen kerran tapaamme harrastuksemme merkeissä ensi viikon perjantaina. Siitä enemmän sitten.

Kun tulin kotiin, katsoin Big Brotherin, joka tänään ei ollut niin tylsä kuin kaikkina muina päivinä tähän asti, tai sitten olin juonut ohjelman epätylsemmäksi. Tiättehän, ihmisiä voi juoda kauniiksi, ehkä ohjelmiakin voi juoda epätylsiksi. Tiedä sitä sitten.

Nyt tässä mietin, että ottaisinko jääkaapista kaljan, vai lähtisinkö tekemään kierroksen crossipyörällä. Jaa-a. Ai niin, ei mulla oo crossipyörää. No hitsi.

keskiviikkona, heinäkuuta 14, 2004

Wuah, meidän kissalta viedään huomenna miehuus. Saas nähdä millainen proseduuri siitäkin sitten tulee. Toisaalta poikakissojen kastrointi on kuulemma ihan simppeli juttu, toivotaan sitten niin.

Mut herätettiin tänä aamuna ennen kasia. Ois nukuttanut niin vietävästi, mutta olin luvannut auttaa miestä yhdessä jutussa, eikä auttanut kuin pitää se lupaus. Tulihan sitten koettua sekin, että olin kaupassa ruokaostoksilla jo ysin jälkeen- mitä en ole tehnyt varmaan noin ikinä.

Ja tähän väliin taas pieni tilastotieteellinen pläjäys: kodissamme on 40 erilaista tuolia, 3 sohvaa ja 12 sänkyä. Eikö vaan olekin mielenkiintoisa tieto tämäkin?

Koska olen tänään hoitanut jo kaikki pakolliset kuviot, eli käynyt kaupassa ja tilannut jopa eläinlääkärin, joka ei edes ollut mikään pakollinen kuvio, niin en aiokkaan tänään sitten tehdä varmaan paljon mitään. Köpsöttelen Ozzymaisesti ja kiroilen :)

tiistaina, heinäkuuta 13, 2004

Helou,
kuten arvasin, on tämä päivä ollut so far oikein hywä päivä, eikä lomastressistä ole tietoakaan:)
Lapsoiseni tuli riparilta, siellä oli ollut niin kiwaa, että koko leiri isosineen tapaavat heti tänään tuolla jossain.
Kävin myös vähän kuluttamassa rahaa, sehän on aina niin rentouttavaa:)

Sitten hieman tilastotietoa, joka kiinnostaa kiviäkin, tai sitten jopa ei.
Eli tälläisen tärkeän tutkimuksen tein tänään ihan huvikseni, että jos meidän kodistamme posahtaisivat kaikki hehku- halogeeni- yms valot yhtäaikaa, niin pitäisi vaihtaa 57 lamppua! Kuulostaa kyllä hirveen valtaisalta määrältä, mutta näin se vaan on.
Huomenna voinkin sitten kertoa jonkun vähintään yhtä mielenkiintoisen yksityiskohdan kodistamme;)

Käytiin kävelyllä päivällä. Oli tarkoitus rökittää yhtä hullua äijää, joka luulee omistavansa yhden yleisen tien noin kokonaisuudessaan, ja katsoo asiakseen rähistä koiria ulkoiluttaville lapsille päivittäin. Sellainen ei vaan vetele. Mutta ukkoa ei näkynyt. Sen sijaan poimin ison kimpun luonnonkukkia ja ne on ihanoita. Ötököiden ja koiranpissojen (luulen että niissä no sitäkin) takia ne kaunistavat pihaa.

maanantaina, heinäkuuta 12, 2004

Nyt toisen lomaviikon ekan päivän iltana alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että minulle alkaa kehkeytymään jonkinasteinen lomastressi.
Tosiasiahan on se, että en ole tehnyt yhtään mitään lomamaista vielä, mutta ei kyllä ollut tarkoituskaan.
Vaikka päätin, etten anna säiden ja kelien vaikuttaa fiiliksiini, niin kyllähän tuo sateen räimäkkä ainakin rajoittaa tekemisiä. En koe mielekkäänä maata rannalla vesisateessa, vaikka kuin on loma.
Täytyy suoraan sanoa, että mulla on välillä ollut tylsää. On kauhean sääli, että omistan muutaman ihan hyvänkin ystävän tästä lähettyviltä, mutta niitä ei saa houkuteltua mihinkään muihin aktiviteetteihin kuin kännäämiseen. Ja juuri sekään ei nyt huvita megalomaanisten kankkusteni takia. Mulla on kai toleranssi laskenut roimasti, tai sitten kyse on vaan harjoittelun puutteesta, mutta kun ei huvita harjoitellakkaan kun hyvässä lykyssä kaksi seuraavaa päivää menee potiessa krapulaa.
Jonkinlaisia pieniä lomamatkoja eri puolelle Suomea tässä on kehitteillä, mutta vielä on epäselvää että koska ja minne ja millä kokoonpanolla.
ÄRH, valitanko mä muka?
Yritän tässä yön aikana kerätä itseeni positiivista energiaa ja mietin huomenna lomaani ja sen sisältöä uusin mielin. :)

Liskojen yö

Olen aika skeptinen ihminen, en ihan kaikkea soopaa ja hapatusta kyllä usko, en ennenkuin itse täysissä sielun ja ruumiin voimissa näen ja koen jotain hämmästyttävää omin silmin. Tähän kohtaan ei sitten lasketa mitään kolmen promillen humalatilan aiheuttamia hallusinaatioita:)

Viime yönä näin inhaa painajaista. Minun painajaiseni ovat harvoin mitään kauhuleffojen kaltaisia, jossa örkkimörkit tulevat seinien läpi tai vastaavaa, vaan mä näen sellaisia painajaisia, jotka voisivat olla totta.

Aamulla herättyäni koin sitten hämmennyksen hetkiä kun puntaroin painajaista mielessäni. Sehän oli vaan unta, mutta toisaalta- mähän _näin_ sen omin silmin.

En minä uniinikaan usko. Nehän ovat sekoitus päivän tapahtumia, alitajuntaa, mitä lie. Silti vähän jänskätti soittaa miehelle, painajainen kun liittyi häneen vahvasti.
Kuten arvasinkin- tai oikeastaan tiesinkin- turhaan jännitin. Mutta silti. Inhakasta oli sekä yöllä kun heräilin, että nyt aamulla kun pähkäilin.

Nyt on mukavaa kun on koti puhtoinen. En aio tehdä tänään mitään, paitsi ylläpitää siisteyttä. Ja se onkin monesti rankkaa hommaa se.

Eilen siivotessani, kuuntelin siivousmusiikkia kuopuksen tietsikalta. Se musiikinkuunteluohjelma oli asennettu niin, että se soitti vaan yhtä piisiä, ei siis mitään soittolistaa. Minulle tuli oikein selväksi, ettei mikään kestä ikuisesti, ei edes kylmä marraskuinen sade :D [ihan niinku kaikki ei tajuaisi- Guns 'N' Roses, November Rain]

Sain siivouksen lomassa myös niin hervottoman nauruhepulikohtauksen, että palleaan sattuu vähän vieläkin. Makasin lattialla, kiemurtelin naurusta silmät vettä valuen, enkä saanut naurua millään loppumaan. Ja lopuksi en meinannut kyllä saada henkeäkään, kun hepuli vaan pitkittyi ja jatkui.

Mutta tässä sitä porskutetaan. Porsk porsk vaan kuuluu :)

sunnuntaina, heinäkuuta 11, 2004

Onnellinen olotila

Valmista tuli, nyt on ihkua.
Jalat on ihan vetelänä koko päivän kestäneen eestakaisen ravaamisen takia. Joskus vielä hankin askelmittarin nähdäkseni, kuinka monta askelta tulee otettua tälläisen tämänpäivän kaltaisen vähän perusteellisemman siivouksen aikana. Karkea veikkaukseni on, että noin kiljoonakaksitoista.

Sain tuossa äsken sitten yllätysvieraankin, H-T:n. Tästä henkilöstä voisi tehdä jonkun psykedeelisen väitöskirjan tai jotain. Hän kun sattuu olemaan patologinen valehtelija. Ihminen, jonka fantasiat ja haaveet muuttuvat hänen puheissaan tosiksi ja hän on itse taatusti ainoa ihminen, joka niihin juttuihin uskoo. Vai olenko mä vaan omituinen, kun en meinaa uskoa millään esim. sitä, että Jokereiden jääkiekkojoukkueen _kaikki_ jäsenet ovat käyneet hänen kotonaan hierottavana. Ihan niinku tosta noin vaan. Jeah. Onneksi ei viipynyt kauaa, ei millään pahalla.

Mutta että kyllä on nyt kivaa. Kivuutta ei yhtään vähennä sekään, kun luin paria blogia tuossa. Tuli hyvä mielentila, kun on onnellisia ihmisiä liikenteessä:)

Se uho, mikä eilistä postausta kirjoittaessani tunsin, ei onnekseni yön aikana kadonnut mihinkään.
Kello ei ole vielä paljoa mitään, ja nyt aloitan suursiivouksen, jotta täällä olisi siedettävämpää ja kivempaa ja mitä kaikkea.
Olen ihan daiju, kun päästän tämän kaaoksen aina tähän pisteeseen, mutta onhan se hyvä että ihmisellä on tekemistä. Joo, jos joku, niin tuo oli vaan itseni psyykkaamista :)

Lupaan ja vannon, että seuraavan kerran kun tähän koneelle istahdan, ympärilläni vallitsee harmoninen siisteys ja nenässäni leijuu puhdas tuoksu.

Aika alkaa nyt.

lauantaina, heinäkuuta 10, 2004

Voehan rähmä mikä päivä.
Vaikka olen lomalla ja vaikka mun ei todellakaan tarvi tehdä mitään, niin kuitenkin kun en koko päivänä ole tehnyt mitään, niin tässä vaiheessa iltaa ottaa aika ankarasti pattiin.
No vaihdoin mä sen yhden hyllyn paikkaa ja järkkäsin sen noin niinkuin suunnilleen kuntoon, mutta siinä kaikki. Tiskit on levällään pitkin keittiötä, olkkari on kuin kemujen jäljiltä ja täällä on niin sotkuista, etten viitsi olla hereillä, mutta ei sitten toisaalta yhtään nukutakkaan, kun en ole tehnyt mitään.
Tämän totaali laiskimus maksimus päivän takia annoin lapsillenikin vapaapäivän kaikista velvotteista (paitsi koiranulkoilutuksista), mutta ei tällänen vätyspäivä näytä niitä häirivän yhtään. Mrrr.
Vit**taa niin ettei veri kierrä. Laitan herätyksen huomenaamulla seiskaksi ja siivoan parissa tunnissa koko läävän hohtavaksi.
Kerron sitten huomenissa, kuinka hyvin osaan petkuttaa jopa itseäni:)

Sadepäivän säätöä

Tänään onkin sitten ihan eri meininki kuin eilen, kun älysin nousta ylös kohtuullisen ajoissa. Liekö tämä sitten jotain wanhuuden merkkejä tämäkin, mutta jos yöunet jatkuu pitkälle iltapäivään, on koko päivä samantien mennyt enempi vähempi keturalleen.
Ja keturalleen menneet päivät ei oo oikein kivoja.

Sain äsken puhelun mieheltäin Ruisrokista. Kun ensimmäinen esiintyjä aloitti sound-checkinsä, niin silloin repesi taivas ja vettä sataa kuulemma siellä poikittain niin, että lavan takaseinäkin on märkä.

Tämä eka soundintsekkaaja oli tämä Irina-nainen, jonka biisejä olen valitettavasti joutunut radiosta kuulemaan aika taajaan. En tykkää yhtään. Mitään tykkäämispisteitä ei tule edes siitä, että ainakin aiemmin Toni Wirtanen teki sille biisejä, ja minähän olen suomen wanhin Apulanta-diggari, niinkuin joku nokkela voi ehkä jo blogini nimestäkin päätellä:)

Tämän päivän säätöosuus tulee koostumaan mm. Lundia-hyllyn säätämisestä paikasta a paikkaan b. Ei muuten ole läheskään niin helppoa kuin elokuvissa sekään homma.


perjantaina, heinäkuuta 09, 2004

Kummallinen päivä tänään ollut.
Ei muuten mitään erityistä eikä erikoista, mutta heräsin tänään noin viisi tuntia myöhemmin, kuin mitä nyt ekalla lomaviikolla keskimäärin, niinpä tämän päivän rytmi on ihan kateissa. Mutta eipä tuo mitään haittaa, lomalla ei niin rytmeillä ole väliä.
Kauppaan kerkesin viime tipassa, koska sisäinen kelloni oli kai sitten viisi tuntia jäljessä tai jotain.

Tuttavaperheeni 14-vuotias tytär on mennyt kihloihin. HOHHOIJAKKAA.
Tyttö jäi avioeron jälkeen isänsä hoiviin ja minä puolestani lähetin tytön äidille onnitteluviestin tyttären kihlauksen johdosta. Noh, äiti kuuli asiasta minulta ja jostain syystä _minua_ nolotti kaikkien puolesta.

Raparperipiirakka on uunissa. Siis sinne. (ei kuitenkaan uuniin- toim.huom)

torstaina, heinäkuuta 08, 2004

Aurinkoinen torstai :)

Ikkunanpesuprojektini on onnellisesti päättynyt. Pesty on ja nyt näkee taas ulos.
Nyt pitäisi sitten käynnistää jotain muita projekteja, tänään tulee sukulaisia kyläilemään. Serkku lapsineen kaukaa Töölöstä asti.

Heitin aamulla meillä yöpyneen miesvieraksen Pasilan asemalle. Näin kesäisin tuntuu tämäkin periferia olevan lähempänä kaupunkia, kun matka taittuu niin nopeasti. Puoli tuntia lähtöni jälkeen olin jo takaisin kotona. Ja minähän en edes kaahaa.

Olen vino hymy huulillani lukenut blogeista mietiskelyä asuinpaikasta. Ymmärrän hyvin keskusta-asumisen kannattajat, ymmärrän toisaalta yhtä hyvin niitä, jotka asuvat lähiöissä. Kuten minä. Vino hymyni johtuukin siitä, että minähän edustan oikeastaan sitä suomalaisuuden irvikuvaa, johon kuuluu rivarinpätkä, asuntolaina, farmariauto, koira ja kakarat, mies ja kaasugrilli pihassa :D
En tiedä, lisääkö tässä kohtaa irvikuvaa se, että koiria on kaksi, kissoja yksi, pupuja neljä, rottia kaksi, hamstereita jokunen, lapsia neljä, miehiä yksi. Hiiriä ja chincillojakin on taloudessamme ollut, mutta ne on edesmenneitä ne.

Oli miten oli, osaan itsekin kyllä nauraa tälle asetelmalle. Miten hitossa minusta tuli näin tavallinen? :D

Miehestäni oli muuten juttu tämän päivän Hesarissa *KRÖHÖM*. Ruisrockin äänentoistojutussa.

Nyt menen tekemään kaikkia tavisjuttuja, voisin vaikka leikata upean puutarhani nurmikon kynsisaksilla:)

keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2004

Väliaika- kahvia ja kiroilua

Nonii siis voihan vee. Äkkinäisen ja arvatenkin hyvin ohimenevän siivousintoiluni siivittämänä aloinkin sitten suursiivoamaan kuopukseni huonetta, joka on aivan liian pieni kaikelle sille kamamäärälle mitä siellä on. Saatuani korillisen likapyykkiä ja säkillisen roskia kerättyä siitä loukosta ja muutenkin kaikki kamat paikoilleen ja pölyt pyyhittyä ja sen sellaista yleistä siivousteknistä, niin ajattelin sitten pestä sieltäkin ikkunan ennen lattian pesemistä.
Arvatkaa jumittaako ikkuna tasan samasta kohtaa kuin se eilinenkin ikkuna? Oikein arvattu, kyllä jumittaa. Nyt sitten siis jääkööt koko huone niine hyvine taas odottamaan miestä kotiin ja nyt sitten menen pesemään sitä toista ikkunaa, joka on avattu.

Ärsyttää ihan megapaljon tälläset jumittavat ikkunat. Tanakele ja juma. Noh, ei maailma tähän kaadu, ainakaan kokonaan.

Muutoin elämässäni ei taida kovinkaan suuria tapahtua, kun jaksan vieläkin intoutua blogiromanssista. Kai sitä voi sillä nimellä kutsua? Kivaa kun ihmisille tapahtuu kivoja asioita. Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei toisten onni ole mitenkään itseltäni pois.

Lopetan siivousteknisen ja blogiromanssiteknisen osuuteni täältä tähän.

Vieläkin yltiöpositiivisena lomalaisena ja sateen sattuessa sateella-asenteen omaavana, tähyilen taivasta sillä silmällä ja vähän tälläkin. Mielessä kun olisi yhden ikkunan peseminen. Ikkuna on niin likainen, ettei siitä juuri läpi näe, ja ulkopinnassa kököttää vielä massiivinen linnunkakkakuorrutus.
Tarkoitukseni oli pestä tämä ikkuna jo eilen, mutta projektini tyssäsi siihen, kun en saanut yhtä lukkoa auki ja piti odottaa miehen kotiintuloa. Onneksi sekään ei sitä heti meinannut saada auki, eli en mä nyt niin heikko kai sitten olekkaan.
Kodin hommista tulee mieleen vain yksi, jota en edes yritä itse, vaan jätän sen suosiolla taidokkaampiin käsiin, ja se on kiviseinän poraaminen. Kerran tuli kokeilluksi.. seinä ei sentään lopullisesti hajonnut, mutta porattavasta reiästä tuli halkaisijaltaan monta senttiä leveä ja syvyydeltään ehkä puolisenttinen. Ei siis ihan mennyt putkeen se homma.

Lähden taivasta tähyämään. :)

tiistaina, heinäkuuta 06, 2004

Tänään olen aivan erityisestä syystä aikaisin jalkeilla. Esikoiseni lähti rippileirille. Kauheaa kun sitä tuntee itsensä yliwanhaksi. Rippileirille! Vastahan se syntyi. Ja jos nyt vielä oikein maksimoin wanhuudentunnettani, niin toki on myönnettävä, että se lähti isoseksi rippileirille.

Omasta rippileiristäni muistan, että pari vuotta vanhemmat isoset tuntuivat ikälopuilta ja jotenkin täysin irrallisilta koko kuviosta. Rippileiriin kuului pappi ja muut leiriläiset, isoset oli vaan omituisia taustahengaajia.

Nyttemmin isosten merkitys taitaa olla hieman muuttunut. Tuntuvat olevan tärkeitä hahmoja rippikoululaisille, joita isoset kutsuvat - miksipä muiksikaan kuin- pikkuisiksi. Keväisen tutustumisviikonloppuleirin jälkeen ovat pikkuiset olleet kovasti yhteyksissä isosiin yms. Voihan asiaan toki vaikuttaa sekin, että tälläisessä periferisessa tuppukylässä kaikki tuntevat toisensa. Itse rippikouluilin tuomiokirkkoseurakunnan hoivissa, jossa oli tyyppejä joka puolelta Helsinkiä.

Isoiskoulutus kesti muuten yli vuoden. Siihen sisältyi vaikka mitä ja kuinka paljon, ja koulutuksesta on varmana hyötyä muuallakin kuin rippikouluissa.

Päätän kirkollispoliittisen selontekoni tähän ja menen laittamaan pesukoneen päälle.

maanantaina, heinäkuuta 05, 2004

Voi että onkin kivaa elämä. Vaikken mitenkään järjestelmällisen tarkoituksellisesti ole hoitamassa itselleni mitään megalomaanista siivousproggista, jolloin kaakeleiden saumat hinkataan vanhalla hammasharjalla ja roskikseen kannetaan kamaa enemmän kuin keskivertomuutoissa, niin silti olen tänään saanut enemmän aikaiseksi, kuin viitenä työnjälkeisenä iltana yhteensä keskimäärin. Ja silti tuntuu, etten ole tehnyt mitään.

Mulle sopisi ihan hyvin kotirouvan elämä. Valitettavasti me vaan tarvitaan sekin vaivainen reilu toimintatonni, mitä saan palkaksi. Eihän sitä koskaan tiedä, alkaisiko jatkuva kotonaoleminen pidemmän päälle tuntumaan puisevalta, varmaankin. Ehkä kenties.

Ainakin aikuiskontaktit jäisivät vähemmälle, jos ei naapuruston eläkeläismummoja lasketa mukaan.

Tästä sitten tulikin jouhevasti mieleeni seikka, mikä välillä ällistyttää minua, kun bongaan tiettyjä ajatuksia toisista blogeista.
Taasko mä olen ihan hakoteillä, kun mun mielestä elämän aktiviteetit ja bloginkirjoittaminen eivät ole asioita, jotka riitelevät keskenään. Ja ikäänkuin kumoavat toisensa. Eli jos kirjoitat blogiin, olet automaagisesti (?) elämää elämätön nörttiluuseri, ja toisaalta jos päivitystauot venähtelevät sun muuta, omistat sitten ilmeisesti mitä monipuolisimman elämäelämän?

Jos on muuta tekemistä, silloin ei kirjoiteta eikä lueta blogeja, jos taas on aikaa, niin sitten niitä tehdään. Ei kai tämä nyt sen monimutkaisempaa pitäisi olla?

Tälläisiä elämää suurempia asioita pähkään tällä kertaa, ja myös sitä, että menisinkö lukemaan kirjaa ulos vai sisälle :)

Eka lomapäivä, jippiaijee :)

Mietin äsken, että miksi ihmeessä olen _jo_ tähän aikaan hereillä. Sitten tajusin, että vaikka tämä nyt kuinka varhaiselta näin lomakkeen, siis lomalaisen, näkökulmasta tuntuukin, niin ilman lomaa olisin ollut hereillä jo tuntikausia ja lounaankin jo syönyt. Hähää.

Kyllä minua vaan jaksaa ihmetyttää sellainen asia, että onko tosiaan niin, että toisten onni on joltain toiselta pois? :o
Tuli vaan mieleen, kun huomasin, että tätä ihkua blogiromanssia on noteerattu ei-niin-mukavaankin-sävyyn. Epäilty jopa, että tämä on joku keino kiriä itseään ylöspäin Pinserin listalla. Hohhoijaa.

Ei kai Top-listan sijoitus nyt niin tärkeää voi kenellekkään olla, että sen takia ryhdytään ties mihin toimiin? Eihän? Ei voi olla, tai sitten mulla on joku hyvin syvä aukko mun bloggaus-sivistyksessä.

OLEN KAIKKIEN SALAPOLIISIEN ÄITI

Tämä täytyy vielä kertoa, koska eihän mulla ole mihinkään kiire.

Luin vähän vielä blogeja tuossa äsken, ja ah, NAAMIOIDEN TAKANA- ollaan onnellisessa tilassa myöskin, ja ihan eri syystä kuin loman takia. Ihanaa :)

Tietenkin alkoi kutkuttamaan että kuka on tämä vastapuoli.. Naamioiden takahuoneessa, eli kommenttiosastossa, oli sitten sen verran hyvä vihje että LÖYSIN SEN PUOLISKON! Minä! En ikinä löydä mitään, olen kärsimätön ja huono hokaamaan mitään ja muutenkin laiska ja sokea ja vaikka mitä.

Onnea Naamioiden taakse ja sinne toiseen paikkaan kanssa. Tää on tosi ihana juttu <3

Kaikki, siis aivan kaikki asiat, jokaikinen juttu ja mikätahansa metku, tuntuu juuri nyt aivan älyn helpolta ja iisiltä, koska omistan olo- ja mielentilan nimeltä LOMA.
Perheemme yli yrittää pyyhkäistä rajuakin inhempi flunssa-aalto, noin puolet jäsenistöstä räkii, köhii, niiskuttaa ja kuumeilee. Ei jaksa sekään surettaa, jos itse joudun flunssan kouriin, niin se on voi voi, ei se kivaa ole, mutta se mikä ei tapa, siihen ei kuole.

Ompa jännä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa loman jälkeen seurata näitä tämän ajan kirjoituksia. Alkuun on tätä LOMA JEES, OU JEES LOMA- hehkutusta, sitten kun tulee puolenvälin taitekohta, alkaa varmaan ruikutus siitä, kuinka loma kohta loppuu, ja on ollut niin paskat kelitkin ja flunssakin tuli. Mutta nyt ei mielessä ole mitään muuta kuin riemu siitä, ettei huomenaamulla tarvi herätä Nokialaiseen liturgiaan herätyskellon piipityksen muodossa. Ou Jeah.

Laukkasin koirain kanssa lenkillä paljain jaloin, nyt pesaisen ne ja menen sänkyyn lukemaan Vittulanjänkää, joka alun perusteella vaikuttaa aika.. öh... mielenkiintoiselta kai.

sunnuntaina, heinäkuuta 04, 2004

Mahtava fiilinki
Alkaa lomatunnelma kohoilemaan ja on leijuva olo.
Lojuin pihalla baden-badenissa ja luin ensimmäistä lomakirjaa, Populaarimusiikkia Vittulanjängältä-niminen opus osui käteeni hyllystä.
Oli kuuma, lämmin ja ihanaa aina siihen saakka kunnes alkoi satamaan. Mutta nou hätä, kirjaa voi toki lukea sisälläkin.
Anoppi kävi synttäreillä, onneksi oli eilisestä kakkua jäljellä. Ei edes maistunut pahemmin jääkaapille se, niinkuin yleensä suojaamattomalle kakulle käy. Se kerma kai imee kaikista lähituotteista hajut ja maut itseensä, mutta ei nyt. Onnekasta.

lauantaina, heinäkuuta 03, 2004

PILIPILIPOM

Koko päivän on jaksanut sataa, mutta eipä tuo ole vaikuttanut lomafiiliksiini sitten niin pätkän vertaa. Ja jos nyt tarkkoja ollaan, olen virallisesti lomalainen vasta maanantaista alkaen.
Olin eilen juhlistamassa lomien alkua työkaverini kanssa. Kumpainenkaan meistä ei vielä ollut oikein lomatunnelmissa, niinpä päätettiin hankkia sellainen vaikka väkisin. Riehattiin tanssilattialla kuin mitkäkin hullut, ja siitä ne lomatunnelmatkin sitten kohosivat ja kivaa oli.
Paitsi tänä aamuna, jolloin taas kerran päätin, etten juo enää ikinä. Mä en tajua, mistä johtuu nykyiset magalomaaniset krapulat. Juodun alkoholin määrällä tai laadulla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Pullo keppanaa tai pullo kossua, krapula on samanlainen.
Ainakin noin karkeasti määriteltynä.

Tänään meillä on synttärisankari perheessä. Jätin eilen hankkimani synttärilahjat autoon "turvaan", ettei ne joudu sankarin käsiin ennen aikojaan. Nyt ne sitten joutuvat sankarin käsiin myöhästyneesti, koska auto lahjoineen lähti aamulla Järvenpäähän Puistobluesiin. Mies on siellä töissä. En ihan ollut seitsemän aikaan aamulla skarppina tajuamaan tilannetta. Räyh. Onneksi on jo iso sankaritar kyseessä, tilanne lähinnä nauratti vaan häntä.

Taidan mennä tästä itsekin nauttimaan täytekakkukahvit teinien kanssa. Anoppi tulee huomenna, toivottavasti ei kukonlaulun aikaan, niinkuin yleensä.

perjantaina, heinäkuuta 02, 2004

Loma alkaa muutaman minuutin päästä:))))))))

Paikat on siivottu, sijainen ohjeistettu, Out of Office ilmoitus syötetty tarvittaviin paikkoihin, omat mahd. lomalla tarvittavat työpaikalla notkuvat henk.koht. tavarat pakattu laukkuun, työkännykkä suljettu..

Lomasuunnitelmia ei ole, ja se on ihanaa. Aloitan lomani tekemällä retken LIDLiin. Herttoniemessä on uusi myymälä, sinne suuntaan ma.

Päivittelen kyllä lomallakin, ette te minusta niin vaan pääse;)
ps. ei pöllömpi kelikään ulkona :) Niin ja hame _ei_ ole vielä joutunut väärään asentoon/paikkaan. Selkeästi voiton puolella siis tämäkin asia. Pitäsköhän ihan lotota tänään taas ensimmäistä kertaa elämässäni?

Tein aamulla metrossa empiiristä tutkimusta. Yritin selvittää ihmisten ulkoisen habituksen perusteella, ketkä kaikki ovat tänään viimeistä päivää töissä ennen kesälomaa. Karkea arvioni on: ei kukaan. Sen verran aamunyreyttä oli havaittavissa. Hei kamoon, jos nyt ei lomaa olekkaan, tai se on jo ollut, niin onhan sentään perjantai ja aurinko paistaa:)

Mokaan ihan varmana tänään täällä töissä. En tarkoita mitään fataalista työmokaa vaan sitä että varmasti onnistun jumiutumaan johonkin niin, että mun ylläni harvinainen asu, hame, putoaa nilkkoihin tai kuljen tyytyväisenä hameen helma pikkareissa tai vastaavaa.
Kaiken lisäksi tää hame taitaa olla vähän teinix tälläsen tädin päällä.

Toisaalta toissapäivänäköhän se nyt oli kun ajoin pomollani koeajossa olleen uudenkarhean Peugeotin Kaivopuistosta Herttoniemeen, olin aivan satavarma, että mällään sen auton johonkin ja vielä niin, että se on tasan mun oma vika, ja niinpä ajoin kieli keskellä päätä ja pää uponneena hartioiden väliin kun niin jänskätti, mutta hyvin se meni siltikin. Ehkä hameen kanssa on yhtä hyvä tuuri.

torstaina, heinäkuuta 01, 2004

Nurinaa ja tuuletusta

Sain ystävältäni sähköpostiviestin, jossa hän antoi tunnukset ja avainluvut Eiri-kuvan sivulle, johon hän oli asettanut eräät valokuvat näytille.
Muuten hyvä, mutta hemmetin huono. Joko ystäväni ohjeista oli jäänyt jotain todella oleellista pois, tai sitten Eirin sivut ovat harvinaisen monimutkaisesti rakennettu.
Aloitussivulla ei missään ole kohtaa, mistä selkeästi näkyisi, minne pitää mennä ja mihin ne tunnukset pitää laittaa, että kuvat tulisivat näkyviin. Kun vihdoin löysin sopivat kentät luvuille, niin sinne tuli ilmoitus : nämä rullat on jo kertaalleen haettu.
Jahas, siis selvä. Lähetin palautetta asiakaspalveluun. Olkootkin, että kyseessä voi olla myös ystäväni epätarkka ohjeistus tai vastaavaa, erittäin epäselkeältä vaikutti ainakin äkkiseltään tutkittuna koko sivusto.

Päivän tuuletukset tulee sitten isännöitsijän kirjelmästä koko taloyhtiölle. Siinä hän kertoo siitä naapurin tulipalosta ja kiittää meidän perhettä valppaudesta ja nopeasta avun kutsumisesta paikalle.
Tietenkin jokainen olisi toiminut juuri noin, mutta ainahan tuollainen huomioiminen tuntuu kivalta. Ehkä nyt muutama koirain yöllinen mekastus pihalla, pojan jykevät bassosoundit stereoista ynnä sellaiset kuitataan olankohauksilla, ollaanhan me sentään sankariperhe;)

Big Brotheria tässä ootan alkavaksi puolen tunnin kuluttua. Paljon fiksumpaa olisi painua pehkuihin, mutta ei sitä nyt taas tässä vaiheessa enää viitsi.
Enää yksi herätys, ja sitten se alkaa. Kaivattu ja odotettu kesäloma. Ja kesisilmoilla ei ole mitään merkitystä. Jos on hellettä niin hyvä, jos lämmintä niin kiva ja sateen sattuessa sateella.

Tässä kohtaa voisin lyödä itseni kanssa vetoa siitä, että alanko manaamaan kaikkia ilmanhaltijoita alimpaan helvettiin ensimmäisen, toisen vai vasta kolmannen sadepäivän jälkeen, ja yltiöpositiivinen lausekkeeni sadekelejä kohtaan muuntuu muotoon: sateen sattuessa wi**uttaa. Tai jotain vastaavaa:)

Big univelka

Olen aina ollut itsekseni tyytyväinen siitä, etten ole koskaan koukkuuntunut mihinkään tv-sarjaan. En ainakaan siinä määrin, että se olisi "pakko nähdä" ja jos näin ei käy, niin sitten laitetaan videot nauhoittamaan.
Vaan... piti tämäkin sitten wanhoilla päiwillä kokea, että menin addiktoitumaan sarjaan, johon ei missään nimessä olisi kannattanut hurahtaa. Ensinnäkin, sarja taitaa olla kaikkien reality-sarjojen äiti, isä ja isoveli- toisekseen sarja tulee _joka_ ikinen ilta. Ja jollain ylemmän tason logiikalla (jota en ymmärrä) sarja alkaa arkisin 22.50 ja viikonloppuisin klo 22 (muistaaksein).
Olen siis kuukauden ajan päässyt nukkumaan joka ikinen arki-ilta vasta lähempänä puolta yötä, ja pitkässä juoksussa se on liian vähän.

Sarja on siis tämä Big Brother. Huah. Jotta tämä tälläiseen sarjaan addiktoituminen olisi vielä oikein loppuun asti typerää, niin kerronpa vielä että ko. sarjaa käytetään vallankäytön välikappaleena perheessäni.
Yksi lapsista on myös sarjan addiktiivinen katsoja, yksi taas joka ei ole, uhkailee kertovansa sarjan voittajan, jos pikkusisko ei vie sovittuna aikana koiria ulos tai jotain muuta vastaavaa. Kieltämättä tuo uhkailu toimii vieläkin. Uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät siis olekkaan pelkästään vanhempien etuoikeuksia:)

Tokavika työpäivä. Onneksi kohta pääsee univelkasaneeraukseen.