maanantaina, elokuuta 30, 2004

Nillitystä peruskoulusta

Nythän on niin, että olen jokseenkin totaalisen tympääntynyt.

Peruskoulu tasapäistää! Peruskoulu on perseestä! Noh.. kyllähän peruskoulussa varmaan pärjää sellaiset.. peruslapset, jotka sopivat juuri siihen muottiin, mitä peruskoululaiselta vaaditaan.

Mutta annas olla jos lapsi ei olekkaan aivan sitä tasapäistä laumamössöä edustava, vaan tekee poikkeuksen oletetuista tavotteista kanttiin tai toiseen, niin johan on kukkahattutätien armaada sekä lapsen että vanhempiensa kimpussa.

Nuorin lapseni on aika huono matikassa. Tämänhän siis täytyy johtua jostain. Ei kun lapsi testeihin. Ekat testit olivat toisella luokalla, ja toiset viime keväänä- neljännellä luokalla.

Toukokuussa, kaksi päivää ennen kevätlukukauden päättymistä, minä, lapseni, opettaja ja koulupsykologi sitten istuimme alas kuulemaan testien tulokset. Opettaja lausui ensin oman käsityksensä asioista : "Annilla on tosi vahva kielellinen kehitys, hän on sanallisesti lahjakas ja jopa edellä ikäisiään, ja tämä on tietenkin oikein hyvä pohja kaikkia reaaliaineita ja kieliä ajatellen, mutta se matikka... toivoton matikka... huono matikka... huoh miten kehno matikka... pitäisi saada tukiopetusta matikkaan... mutta äidinkieli on vahva ja sanavarasto laaja ja hyvä äidinkieli, hyvähyvähyvähyvä. Mutta matikka huono."

Joo, tämän likipitäen tiesinkin. Syntymässä säikähtäneen oloinen psykologi kaivoi testit esiin. Ja näytti- jos mahdollista- vieläkin säikähtäneemmältä.
Aikamoista siksakkia ol testikäyrä, ei mitenkään tasainen lapsi siis minulla..
Jotkut käyrät osoittivat hyvää kehitystä, jotkut keskivertoa, ja jotkut olivat reilusti keskitason alapuolella.

Noh, tämähän oli odotettavissa, ei mitään yllättävää jne. Muttamutta... Kaikki ne hyvät käyrät tulivat matikasta ja kehnot äidinkielestä... !!? Olisitte nähneet opettajan ilmeet.

Nyt pitäisi taas kiireellä sopia opettajan kanssa vuotuinen aika, missä keskustellaan oppilaan tavoitteista tällä luokka-asteella jne. Arvatkaapas vaan huvittaako mua mennä keskustelemaan yhtään mistään, kun meinaan räjähtää huutonauruun suunnilleen joka kerta kun näen lapseni koulurakennuksen.

Niin ja siis.. tämä tasapäistämisfunktio tässä kohtaa tarkoittaa sitä kun "kaikilla muilla tytöillä on kasia tai ysiä matikassa ja teidän tytöllä se on vaan kutonen".

Kutsukaa kukkahattutädit ja mieluiten menttaali-mediheli heti tänne! Kutonen matikassa!

Ja niin, jos vaan mitenkään minusta on tämä asia kiinni (ja miksei olisi), niin en aio mennä keskustelemaan mistään tavotteista. Marraskuussa tulee uusi ope luokkaan, ehkä hänen kanssaan sitten voisin tavoitella vaikka kuuta taivaalta.

Olen nillittänyt. Nil. (kerta kiellon päälle) :]




Sorvaamossa jälleen

Niin se taas viikonloppu hujahti ja täällä sitä sorvaamokolossa ihmetellään, että mistä taas aloittaisi.

Saamarin lentomurkut tekivät paluun residenssiimme. Suoritin siis taas mittavia myrkytys- ja siivoustoimenpiteitä. Minähän en mokomille höttiäisille periksi anna. Sotatoimet jatkuvat niin kauan kun on tarvis. Nih.

Viime viikon raastinrautakurkkuisuus on vaihtunut räyhäkkään yskään. Tai no.. ei mua ole yskittänyt kuin muutaman hetken, josta tein tietty sen johtopäätöksen, että olen allergeeninen tälle työpaikalle;)

Jos nyt jatkan vielä sairaskertomuksien parissa, niin käsi oireilee taas.. ei vielä paljoa, mutta tästä se lähtee. Voihan pahus.

Katoan vaivoineni.

lauantaina, elokuuta 28, 2004

Tosilaiska lauantai

Eilen illalla kesken pyykinvatkauksen, mieheni yllätti totaalisesti.
Hän ehdotti, että lähtisimme Tavastialle Maija Vilkkumaan keikalle. Tuohan ei siis kuulosta mitenkään ihmeelliseltä ehdotukselta, mutta kyllä se kuulkaa sitä oli.
Mies kun on aina toitottanut, että " ei mitään musiikkia vapaa-aikana". Hän kun on työssä musiikkialalla.

Tavastiallehan sitä sitten lähdettiin loppuunmyydylle keikalle. Juuri tuon edellämainitsemani miehen työn vuoksi päästiin ns. naamavipillä sisään, jeah.

Keikka oli kai aika hyvä. Jos nyt suoraan tunnustan, en sitä juuri kuunnellut kuin sen verran mitä siihen aulabaariin kuului ja telkkarimonitorista näkyi.

Alkomaholia tuli nautittua jonkin verran paljon, erikoisuutena varmaan se, että kun mikään laimea litku (kalja, siideri, lonkero ja tänkaltaiset) ei meinannut oikein upota ja närästyskin raastoi yläkroppaa, niin join sitten minulle tarjottuja kossuvissyjä monta kappaletta.

Kossuvissy nyt on melkein viimeinen koktaili, jonka oisin kuvitellut kurkustani alas menevän, mutta näin vaan kävi.

Ja sit sellainen asia tuli tässä nyt yhtäkkisesti mieleeni, että minähän siis aloitin kaksi viikkoa sitten läskien katouttamis-projektin.
Eilen tarkastetun mittauksen mukaan olen onnistunut 2.7 kg sulattamaan ihraa itsestäni kahdessa viikossa. Mahtavuutta.

Kallion blogimiittikin oli eilen. Siellä oli varmaa tosi kivaa. Ehkäpä minäkin sinne pikkujouluihin sitten....

perjantaina, elokuuta 27, 2004

Kunnon työläinen

Päätin sitten siirtää mahdollisen sairastumisen viikonloppuun, kunnon työläisen tapaan. Aamulla mittasin toivorikkaana kuumetta, vaikka olo oli mitä mainioin. Kuume kun olisi ollut syy jäädä kotiin.
36.44 lukemaa ei saa hyvällä mielikuvituksellakaan muunneltua vakavaksi kuumetaudiksi, niinpä siis sorvin äärehen kävi tieni.

Yöllinen kaatosade tukkeutti sadevesikaivon pihalla, ja vettä tuli kellariin. Mikä onni onnettomuudessa että olin ollut tehoton pyykkääjä. Mies sai paljon lattiankuivatusmateriaalia pyykkikoreista tursuavista likapyykeistä;)

Aikamoisen tehokas olinkin sitten tänään täällä töissä. Toivottavasti himan raivaukselle (ainakin niiden lattiankuivatuslikapyykkien pesemiselle) löytyisi vielä energiaa himassa. Jonne lähden muuten n-y-t- nyt. :)

torstaina, elokuuta 26, 2004

Kynnet verillä

Kyllä voi siisti sisätyökin olla rankkaa välillä. Työpaikkani- ja koko järjestön- yksi suurimpia ponnisteluja on Nälkäpäivä-keräyksen järjestäminen.
Sitä pohjatyötä, mitä tuon keräyksen eteen tehdään lähes ympäri vuoden, on jopa täältä lähituntumasta katsottuna uskomatonta käsittää.

Minäkin kannoin korteni kekoon tänään. Olen laittanut tiedotusmateriaalia kirjekuoriin, kuoret matkaavat suomalaisille tiedotusvälineille eli lehdille, tv:lle, radioille yms.

Sikäli letkeetä hommaa, että jopa minun aivojumillani varustettu ihminen sai kolme paperia oikeaan järjestykseen ja vieläpä kuoreenkin. Mutta sitä en tiennyt, että homma ois pitänyt tehdä hanskat kädessä. Kirjekuoriaiset ja paperit ovat repineet sormeni ja kynsinauhani verille. Gauheeta!

Olo on jotenkin hutera. Jos huomenna on tälläinen olo, en taida tulla töihin ollenkaan. Pitää kattoo.

Raastinraudoitettu kurkku

Otsikko ei viittaa raastimella mössöytettyyn vihannekseen, vaan siihen että heräsin yöllä siihen, kun joku kuristi mua. Tajusinkin sitten, että ei mua kukaan toki kuristanut, vaan kurkkuuni oli automaatti-installoitunut raastinrauta. Ja siellä se on vieläkin.
Mitään muita oireita ei ole, ainakaan vielä. Kurkku on siis vaan kipee ja ääni aika möreä.

Onneksi olen aina ylenkatsonut Helsingin taideiden yötä, eli tämä jonkinasteinen sairaudentila ei vaikuta mihinkään suunnitelmiin yhtään mitenkään.

Äh, ei mulla nyt oikein luonnistu tämäkään. Hatsiu.


keskiviikkona, elokuuta 25, 2004

Räyhäkkä ilta

Jumalauta ja vähemmän lauta! Kuopuksen koulusta tuli reissuvihkon mukana lappu "luokan oppilailta on löydetty päätäitä". Vaikkei kyseisiä otuksia oman lapseni päästä löytynytkään, niin minähän sitä riskiä ota, että moisia ilmaantuu. Varsinkin, kun varmuudella näitä otuksia löytyi eräiden kaksosten päästä, jotka ovat taajaan olleet meillä kylässä.

Eilinen ilta menikin sitten huljakkaasti taistelussa näitä- käsittääkseni olemattomia- loisia vastaan.

Ei tullut ees mitenkään kovin halvaksi tämä taisto, pieni pullo shamppoota maksoi 11 euroa, kun kertoo sen perheemme nuppiluvulla ja sillä, että kuopuksen luonnonkihara pehko vaati ainetta kaksi pulloa niin huh, mutta pieni hinta tuo oli silti, maksan mitä vaan kunhan ne oljot ei meihin tartu.

Ei paljoo huvittaisi puhua koko aiheesta, mua muutenkin ällöttää kaikki ötökät ja varsinkin ihmisen loiset.. Jaiks. Päänahkat on nyt hellinä tiheän kamman haravoinnin jäljiltä. Yksikään hilsehitunenkaan ei ole syynäämättä jäänyt.. Mies pelästyi tätä koko touhua niin, etta ajoi päänsä kaljuksi :D

Sitten piti vielä vaihtaa tietty petivaatteet. Ei sekään tietenkään sujunut eilen minkään kotiäidin oppaan mukaisesti, kaukana siitä. Tuli välittömästi mieleen Benropen postaus taistelusta lakanan kanssa. Minunkin pussilakana-peitto yhdistelmä oli yhtä solmukasta myttyä. Mikään tekniikka ei pelittänyt, ei vaikka olin välillä itse osittain pussilakanan sisällä tutkimassa peitonkorvan ja pussilakanan reiän kohtaamispistettä.

No lopulta se sitten onnistui, mutta hiki ehti tulla ja melkein alkoi ahdistamaan.

Sain aamulla sakot ratikassa. Matkakortin aika oli umpeutunut toissapäivänä, ja olin taas hyvin muistanut asian. Tilanne ei ollut mitenkään niin nolo, millaiseksi olin sen aina kuvitellut. Aika hienovaraisesti se tarkastajatäti homman hoiti. Pitäisi varmaan teipata se sakkolappu tähän näyttöön kiinni, jotta muistaisin käydä tuolla kiskalla lataamassa siihen läpyskään lisää aikaa.

Nyt alan suunnittelemaan jotain hienoa työnteonvälttely-metodia .


tiistaina, elokuuta 24, 2004

Metrohelvetti

Vaikka täällä blogostanian viidakossa minun kaapissa lymyävä räyhähenki välillä pääseekin valloilleen, ja saa sormeni naputtamaan kaikennäköisiä nillityksiä blogiini, niin muutoin olen melkoisen säyseä ihminen.

Tänä aamuna metrossa meinasi räyhäkkö minussa taas herätä henkiin, koska minulle tuli tunne, että olisin voinut potkia tai läpsiä avokämmenellä muita matkustajia. Ja oikeasti kuitenkin inhoan väkivaltaa.

Mikä ihme ja kumma siinä on, että metrossa kaikkien seisomapaikan voittaneiden pitää jäädä siihen oven eteen seisomaan, vaikka oma asema olisi vielä vaikka kuinka kaukana?
Joo-o, pienet on minunkin murheeni, mutta kun näitä ulospääsynsä hyvissä ajoin turvaavia matkustajia on koko ajan enemmän ja kohta ainut tapa päästä ulos heidän takaansa on kyynärpäätaktiikka niin kyllähän se nyt alkaa ottamaan pattiin hei.

Pienen muutaman tauon jälkeen paneuduin taas eilen blogeihin oikein urakalla.

Mikäli en nyt ihan väärin käsittänyt, on yksikin bloggaaja lopettamassa hyvin alkanutta blogistin uraansa vain sen takia, ettei ole sijoittunut top-listalla mielestään tarpeeksi hyvin (minun mielestäni hänen sijoituksensa on todella loistava) ja ehkä senkin vuoksi , että joku anonyymi on sanonut pahasti.

Voi kuulkaa, täällä top-listan sijaluvuilla 200-300 on oikein leppoisaa! On on. :) Tervetuloa tänne vaan , ensimmäiset sata mahtuu mukaan;)

Työnteko on taas vähän takkuamista. Ei niinku oikein huvittas mikään. Eikä kyllä huvita kotonakaan. Mies toljottaa illat pitkät olympialaisia, lapset on kärttyisiä kuin ampiaiset ja mua vaan väsyttää. Kotona vallitsee tasainen kaaos, kaikkee pitäs tehdä, mutku..

Blogeista vielä.. lakanoiden vedostakin oli virinnyt keskustelua. Siinäpä vasta inha kotityö, teki sen sitten yksin kaksin tai vaikka kolmin. Ei kai se muuten, mutta siinä joutuu tekemään sellaisia käsiliikkeitä, joita minun karpaalikanavaoireyhtymäinen käteni ei vaan kestä. Hmm, alkaakin kohta taas olla se aika, että karpaalikanava (vaiva tunnetaan myös nimellä rannekanavaoireyhtymä) tulehtuu ja sitten sitä taas jumitetaan ja kipuillaan ihan urakalla :(

No sitä ootellessa...

perjantaina, elokuuta 20, 2004

Viikonloppu alkaa tuossa tuokiossa, diudiu.
Olen äärionnellinen siitä, että kerrankin osasin sanoa ei. Mikä hitti siinä on, että esim. töissä sitä osaa olla välillä hyvinkin töpevänä ja pystyy ja kykenee ilmaisemaan mielipiteensä suoraan niinkuin se on.
Mutta sitten kun on kyse parhaista ystävistä, ja heidän pyynnöistään, sanan ei sanominen tuntuu äärivaikealta, ja juuri ystäväthän on niitä, jotka ymmärtävät vaikka aina ei jaksa...
Usein sitä tulee sitten sanottua se joo, ja lupautuu mukaan ties mihin, jonka tekee sitten ikenet verillä...
Jos en olisi reippaasti sanonut ei, niin olisin luultavasti tällä hetkellä pää kolmantena jalkana menossa stressaantuneena kotiin ja lähdössä vielä stressaantuneempana ajamaan mökille Raumalle.
Niin kivaa ja ihanaa kun ystäviä onkin tavata, ja irrottautua kotiympyröistä, niin työviikon jälkeen tuntuu, että takki on niin tyhjä, että haluaa kiinnittyä niihin kotiympyröihin entistä tiukemmasti.
Ja mikä parasta! Tyttäristäni vanhimman koulu ei ole vielä alkanut, ja niinpä hän on tänään "aikansa kuluksi" kuurannut koko kodin. Ah onnekasta.

Toivottavasti saan viidennen Harry Potterin luettua viikonloppuna. Ei muuten, mutta se vie tuolla laukussa niin julmetun tilan. Luen sitä nääs metrossa ja ratikassa työmatkoilla.

keskiviikkona, elokuuta 18, 2004

Alan selkeästi sortumaan samaan, kuin melkein kaikki Pinserin listoilla olevat bloggaajat.
Eli siihen, että päivittää pitää, vaikkei mitään asiaa olekkaan.

Lopetan siis tähän, kun pääni suhisee tyhjyyttään :D As usual


tiistaina, elokuuta 17, 2004

Vaihtelu virkistää, sanoi mummo lumessa. Tosin, nämä bloggerin vaihtoehtoleiskat ei nyt niin kovin virkistäviä ole, mutta kun oma nördepeukalo on tasan keskellä noin otsaa, niin ei auta valittaa.

Olen jostain käsittämättömästä syystä äly hyvällä tuulella. En keksi oikein mitään asiaa, mikä eritoten juuri nyt ottaisi päähän, ja se on sinänsä jo ihme kun ottaa huomioon, että olen töissä. Näin se vissiin alkaa minusta tulla tasainen ja rauhallinen wanhus pikkuhiljaa ;)

Ulkona näyttäs taas ilmoja pitelevän, sen kunniaksi meen kadulle tupakoinnin polttoon nyt.

maanantaina, elokuuta 16, 2004

Viikonloppu meni siinä kurjimustilassa, kun flunssa on tullakseen, häilyy jossain nenänielussa ja takaraivossa ja olemattomissa lihaksissa, mutta mitään valmista ei sitten tullutkaan. Olen ihan terveiden kirjoissa. Mistähän kummasta minäkin tämän vastustuskyvyn olen kehittänyt itselleni? Tämä oli jo ties mones kerta, kun olen melkein kipee. Hyvä näin.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun pukeutumisen kirjo on vähintäänkin.. no kirjavaa. Siis en tarkoita vaatteiden väriä, vaan niiden materiaalia. Ja sen sellaista.
Tänä aamuna bongasin ensimmäisen pitkän villakaulahuivin - sitten viime talven - visusti kantajansa kaulan ympärille moneen kertaan kiedottuna. Samassa metrovaunussa istui ihmisiä pitkissä nahkatakeissa, käsineissä ja sitten taas varvastossuissa ja sortseissa.
Ihan kesähän tuolla vielä on, vaikka nyt vähän viileämpää välillä onkin ollut.

Töissä on ihan tunkkainen päivä. Hiljaista ja elotonta, maanantaikoomaa. Tuntuu niinkuin oisin ollut täällä jo kymmeniä tunteja.. Noh, voiton puolella tässä kuitenkin ollaan, hyvä niin.

Aloitin sitten sen laihdutuskuurinkin, kolmas päivä jo menossa. Näläntunne tässä kohtaa on lie ihan somaattista, koska olen syönyt noin samalla tavalla kuin aina aiemminkin, silti vatsaani kourii karmiva nälkä. Tässä kohtaa viime viikolla oisin jo lampsinut läheiseen kauppaan ja sammuttanut nälkäni suklaalla ja karkilla.. Vaan toisin on nyt. Nyt vaan kärvistellään ja otetaan suurimpaan nälkään vaikka lasi vettä. Että pitää olla tylsää, mutta kai tähänkin tottuu. Tupakkalakossakin kuulemma ensimmäiset seitsemän vuotta ovat vaikeimpia, sama pätee varmaan laihduttamiseenkin .Lohdullista ;)

perjantaina, elokuuta 13, 2004

Olen ollut niin lomanjälkeisen työnpaluun uuvuttama, etten ole jaksanut/viitsinyt/kyennyt tänne edes muutamaa sanaa sanomaan.
Nyt perjantain ja tulevan viikonlopun kunniaksi sitten jaksan.

Pakko se kai on tännekin sitten paljastaa, että minäkin kuulun siihen ihmislahkoon, joka syksyllä aloittaa uuden harrastuksen/jatkaa vanhaa harrastusta tai aloittaa kesäkilojen sulattamisen. Minun syystoimintani tulee olemaan tuo viimeinen vaihtoehto.

Vaikken (vielä) olekaan mikään superlihava, niin silti aina kun näen jonkun sellaisen, pelkään että muutaman vuoden kuluttua minäkin olen sellainen.. Tänään sitten siis alkaa kamppailu kiloja vastaan. En tosiaankaan tule harjoittamaan tässä logissa mitään painonhallintaniksipirkkailua. Viikottaisen painonpudotus/lisätyssaldon korkeintaan voin paljastaa;)

Kotona mies on flunssassa. Ja kuulkaa, niin kamalan kipeä ei taas moni ihminen ole tällä vuosituhannella ollutkaan. Tiedätte varmaan miesten sairastamisen? Mutta silti, töihin on _pakko_ mennä. Huoh. Koska ihmiset tajuaa, ettei kukaan ole korvaamaton?

Sain sorvaamoon uuden lelun, vihdoinkin. Taitaa olla ihan vakiokamaa jo työpaikoilla tollanen hyvälaatuinen värikopiokone, mutta täällä nyt tunnetusti taidetaan aina olla vähän jälkijunassa tollasten teknisten juttujen kanssa.


tiistaina, elokuuta 10, 2004

No hoijaa.
Jos nyt eilinen työpäivä menikin jossain ihme uutuudenviehätyksessä ja huulipyöristyksessä, niin tämä päivä onkin sitten ollut yhtä turhauttavaa takkuamista. Tottuuko tähän koskaan?
Vaikken voi kehua että olisin eilen täällä mitenkään raatanut, niin olin kuitenkin kotona ihan kuittipuhkipoikki. Tähän arkirytmiin tottuminen vie varmaan vaan aikansa. Voin vaan kuvitella mitä tuskaa koululaisilla on huomenaamulla, kun pitääkin herätä ylös ja kouluun.
Kohta lähden himaan. Väsyttää.

maanantaina, elokuuta 09, 2004

Voihan haikeus, loma on nyt lomittu ja taas täällä sorvin ääressä möllötän.
Viisi viikkoa meni aivan liian nopeasti, vaikka jos totta puhutaan, siitä kun lomani alkoi tuntuu olevan ikuisuus.

Vietin visusti viimeisen lomaviikkoni pois tietokoneen ääreltä, siitä siis päivitystauko. Lojuin lähinnä pihamaalla aurinkoa ottaen ja kirjaa lukien. Tosin tämän lokoisan joutenolon keskeytti yhden päivän kestänyt armoton muurahaisjahti. Hetken jo luulin tulleeni hulluksi, kun huomasin alakerran lattianraosta kömpivän kotikolostaan pieniä suht tavallisen näköisiä muurahaisia ja myöskin vähän isompia, joilla oli siivet. Siis siivet!

Olin jo ihan varma, että kyseessä on uusi geenimanipuloitu kärpäsen ja murkun sekoitus, kunnes kuulin, että lentomuurahaisia toden totta on olemassa. Ei auttanut kun ostaa kauheita myrkkyjä ja myrkyttää, siivota ja desinfioida koko talo. Pölynimuristakin tuli samantien joukkohauta.

Ei niitä vihulaisia vielä kokonaan ole selätetty, mutta tällä viikolla pitäisi kuningattaren pesässään syödä viimeinen ateria ja homman olla sillä selvä. Ei voi tietää, mutta näin monet väittää.

En ole vielä montaakaan ihmistä tavannut täällä sorvaamossa, vaikka ihmeen aikasin tänne tänään väännyinkin. Nukuin niin älyttömän huonosti koko yön, että annoin viimein sitten periksi puolihorroksessa hötkyilylleni ja nousin ylös heti viiden jälkeen. Hullua sano. Pääseepähän ainakin ajoissa lähtemään himaan. Ai että odotan jo sitä! Tekisi mieli ottaa kalenteri esiin ja laskea päiviä seuraavaan lomaan, joka lie joskus jouluntietämillä. Mutten viitsi, päiviä on kuitenkin masentavan paljon vielä. Pitää tyytyä vaan viikonlopun oottamiseen, ja siihen on enää neljä herätystä! Jee.


sunnuntaina, elokuuta 01, 2004

Viimeisen lomaviikon alun häämötyksen kunniaksi menin sitten rampauttamaan .. tai no, semirampauttamaan itseni.
Kyse ei ole todellakaan mistään vakavasta, lähinnä vaan kiusallisesta jutusta.
Sankarina nimittäin päätin kantaa korteni kekoon yhteisten piha-alueiden kunnostuksessa, jotka tässä taloyhtiössä on aina toimineet sillä pohjalla että "se tehköön ken haluaa, muussa tapauksessa kutsutaan ammatti-ihmiset kehiin".
Talon pääty kaipasi raivaamista. Viereisen talon päädyn oli joku eläkeläispariskunta nysvännyt hienoksi, ja tämän oman asuintaloni pääty sitten rehotti villinä (ja rumana) viidakkona.
Ei kun hihat heilumaan, tänäänhän ei edes satanut läheskään yhtä paljon kuin eilen;)
Siinä, missä eläkeläispariskunta nysväsi pienen plantaasin parissa päivätolkulla, minulla se hoitui kahdessa tunnissa. Muttamutta... Nyt olen niin nokkostenpolttama, että turha toivo yrittääkään laittaa mitään tekstiilimateriaalia käsivarsieni peitoksi. Käsiä kirvelee, pistelee, kuumottaa, polttaa, kutisee.. ja lisäksi ne ovat täynnä pieniä punaisia ja suuria valkoisia laikkuja. Jonkunlainen salva tahi rasva varmaan elvyttäisi oloa vähän, mutta ei pysty eikä kykene koskemaan käsiin millään.. On tämäkin.
Pieni on kuitenkin tämäkin murhe verrattuna siihen, että kuulin juuri että ystäväpariskuntani lomareissu päätyi Hussin neurologian polille, kun toinen sairastui virusperäiseen aivokalvontulehdukseen ja puoliskonsakin on vähän huonolla hapella erittäin pahan angiinan vuoksi :(
Tälläisiä tällä kertaa.