Elvytys-elma ja söpö ensihoitaja

Perjantaisin pyrin jättämään kustannuspaikan tomut taakseni jo hyvissä ajoin, eli siinä heti kolmen jälkeen.
Tänään ei kiire suonut sitä mahdollisuutta, vaan pääsin lähtemään kotiin vasta vähän vaille 6.

Onneksi ruuhka-aikojen ratikkalinja 1A kulki vielä, ja mennä huristelin sillä Hakaniemeen. Ratikassa oli tyttölapsi ihkun koiran kanssa. Se koira oli samanrotuinen ku meillä, mutta noi feromonihirviöt on isoja poikia ja tämä ratikan koira oli pikkuinen tyttökoira.

Mut sit.. Juuri siinä kohtaa Hakaniemeä, mistä sukelletaan maan alle kohti metroa, päätti yks puliukkeli kaatua selälleen ratikkakiskoille ja kolauttaa päänsä niin, että sen ääniefektin toivoisin pian haihtuvan muististani. Yhh....

Joku ukko veti tämän kaatuneen ja veripäisen äijän pois kiskoilta ja yht'äkkiä mä huomaan olevani yksin tämän haavoittuneen pulisoturin kanssa..
Ensiaputaidokkaana tiesin, että jotain pitää tehdä.
Mutta sit! Ratikasta tai jostain- ehkä taivaasta- siihen tupsahti nuori todella söpö poika, joka ilmoitti olevansa ensihoitajaopiskelija, ja sillä oli jopa kumihanskat taskussa! Ei muuta ku lateksit käteen ja ukkoa elvyttämään. Ambulanssia sai sitten odottaa aika hemmetin kauan, ja ihan kun nyt mun kutsu ei ois riittänyt, joka kerta piti antaa luuri sille somalle hoituripojallekin, joka kertoi hälytyskeskukseen just samat asiat kuin minäkin.

Kun ambulanssi tuli, ja ukkoa lähettiin kuskaamaan lasarettiin, tämä hoituripoika kätteli mua ja sanoi että nyt tuli tehtyä päivän hyvä työ. Ei sentään treffejä ehdottanut. Ihme! ;)

Kotona jouduin vähän niinku kans pelastustöihin, lähdin suunnilleen samantien kun tulinkin ostamaan kodin putkimiestä, koska viemäri ei vetänyt. Pelastin siis viemäriputken. Tai mies, mutta kuitenkin.

Nyt olen puolikoomassa, mutta huomenna on jänskää. Pakotan mieheni Ikeaan, ja häntä ensikertalaisena hermostuttaa jo nyt :D Voi äijäparkaa kun tietäskin mikä sitä odottaa. Kaikkea hiplaava vaimo ja kiljoona muuta samanlaista vaimoa. Pitää saada sille kotiteatterisysteemalle joku taso, kun entinen pelkkä telkkari on ollut sellasen antiikkisen kapiokirstun päällä.

Nyt alan laulamaan täysillä koko iso-D:n tuotannon läpi tai jotain. Että se takaraivon kolahduksen ääni katoaisi.
Tuuliviiri rauhaton da dum da dum daaaaa.