Haukun miestäni

Tulin tänne voimallisesti haukkumaan miespuoliskoani.

Mikään, tai ainakaan melkein mikään, ei ole parempi keino saada minua pahalle tuulelle, kuin mieheni äntyily. Ja näitä tälläisiä pahemman luokan pms-oireyhtymää muistuttavia päiviä hänelle osuu muutaman kerran vuodessa, ja tänään on yksi sellainen menossa.

Kaikki alkoi siitä, kun istuin tässä valmistelemassa sitä edellisessä postauksessa mainitsemaani Vuosaaren satamahanke-projektia, jonka kanssa olin luvannut kasiluokkalaistani auttaa. Projektin dead-line on huomenna, joten se piti tosiaan puristaa tänään kasaan.

Mieheni siihen tulemaan ja korvaani hönkimään jotain ehdotelmia seksuaalisesta hurjastelusta. No eihän se mulle käynyt, mä mikään panopuu ole, joka olen valmis jättämään kaiken vain silloin kun miestä sattuu panettamaan. Ja minä kun tässä eilisestä räjähtäneenä, likaisena, haisevana ja projektiinkeskittyneenä en nyt sattunut mitenkään kovin latautuneella tuulella olemaan, niin torjuin mieheni vonkakset.

En nyt millään saata uskoa, että tämä olisi vaikuttanut hänen äntyilyynsä koko päivän ajaksi, ehkä se oli vaan ponnistuslauta asialle. Taitaa ukolla olla morkkis, koska jos minä en tehnyt eilen mitään, niin hänpä se vasta ei tehnyt sitäkään vähää. Ei ees telkkaria kattonut! Mokoma! Ja kun morkkis iskee, niin tuon työhevosen sitten pitää keksiä hommia ja pistää koko lauma täällä hinksuttamaan jotain olematonta. Mutta minäpä en sen työnjohtajaleikistä välitä, eikä paljoo kyllä muutkaan. Kun kaikki tietää että sen pitää vaan paikata eilistä lorvintaa viisinkertaisella työpanoksella.

Mutta että osaa olla ärsyttävä äijä mulla. Mrrr. Olenkin sitten projektinvalmistumisen puuhannut kaikkia omiani, ja koittanut välttää joutumista samaan tilaan ton mörököllin kanssa.

Mut ei mul sit muuta tällä kertaa. Kiitos word-counter vihjeistä hei tinka ja kaleidoskooppi!