perjantaina, huhtikuuta 22, 2005

Jään eloon

Kotona vihdoin.

Sairaalassa oli kamalaa. Kerron vaikka joskus ehkä tarkemmin siitä, mitä mulle tehtiin, mutta jotta viikonloppunne ei nyt aivan henkeä pidätellessä menisi, ja koska olen avoin kuin avoin kirja, niin paljastan teille, että jään henkiin!

Tulipa taas nähtyä kaikenlaisia ihmisraunoja :/ Tämä poliklinikkahan hoitaa sellaisia tapauksia, joita on jo sattunut leukaan, tai jonnekin muualle. Ei siis ensiapu- vaan toisapuklinikka tai jotain. Autoin vähän yhtä naisihmistä siinä odotushuoneessa, jolla oli tyyny sidottu takaraivoon kiinni. No siltä se näytti, mutta kyseessä oli joku ekstrahyper-niskatuki, jonka takaosa jatkui päälakeen asti. Ja sellanen otsahihnakin siinä oli. Ei sellasii vaan teharissa oo.
Yksi hemmo istui pyörätuolissa kumpikin jalka alusta loppuun saakka kipsattuna, pissapussi vyötäisillä roikkuen.
Hitsi omat jänteeni ja rannekanavani tuntuivat siinä kohtaa aika vähäpätöisiltä. Pystyn sentään käymään omin avuin veskissä, vaikka pyyhkiminen nyt vähän hankalaa onkin, mutta säästänpä teidät nyt tarkemmilta yksityiskohdilta.

Mutta minäpä vatkaan taas ties kuinka monetta kertaa ajatusta, että mennäkö baariin vai ei. Nyt kun oikeesti tekisi mieli lähteä, niin perheasiat ovat mutkana matkassa. Kaikki lapset kuopusta lukuunottamatta on tuolla jossain ja mies on maailmalla myös. Jos kuopuksen paras ystävä, minun kummityttöni ja lasteni serkku ei pääse yökylään tänne tänään, niin en minä tuota lasta tänne yksin jätä, eli baariinmenemisen pähkäilyn voi jättää sitten siihen.

Noh, täytyy nyt toki todeta, että mitä pidemmälle tämä ilta tässä ehtii, mitä nuhraantuneemmat verkkarit äidyn vetämään jalkaani ja mitä syvemmälle sohvan uumeniin vajoan, niin taitaa olla ihan sama vaikka täällä olisi koko Mannerheimintien lastensuojeluliiton kuopusten hoitopalvelijat paikallla, baari saa jäädä ilman säihkyvää seuraani.

Näytän ehkä joltain alkoholin suurkuluttajalta kenties. Metroasemalla nainen pysäytti ja kysyi haluanko tulla alkoholitutkimukseen. Haha. Tutkimukseen osallistuminen edellytti tiettyä ikähaarukkaa ja tiettyä alkoholinkulutusta. En mahtunut kulutushaarukkaan, koska kulutan liian vähän siihen nähden mitä tutkimus olisi edellyttänyt. Tilanne pitäisi siis korjata. Tai sit ei.

No mut ei kai mul muuta. Pointtini oli se, että henkiin jään, vaikka yksikätinen olen hyvin tanakasti edelleenkin monen viikon ajan:/

3 Comments:

At 6:46 ip., Blogger Kaura said...

Yksikätisenä ei oo hianoa. Kerran mulla katkesi olkaluu kahdesta kohtaa ja tietysti oikeasta kädestä. Voin sanoa, että oli ihan perheestä se. Kookkaat sympatiakimpaleet sinne sohvan uumeniin ja mennään piakkoin sinne paariin kesäisen potkukelkkailun merkeissä!

 
At 1:14 ip., Blogger E.K. said...

Kiitos Kaura.
Yhh olkaluu... onko se tuo kyynär- ja olkapään välinen luuosuus? Miten sellasta murtumaa hoidetaan? Kipsataanko koko käsi vai hoidetaanko sitä kantositeellä tai kolmioliinalla tai jollain sellasella?
Mullon sellanen äree kantosysteema, siinä menee remmejä tuolta takaa ja eestä ja siinä voi niinku lepuuttaa kättä omaa mahaansa vasten.

Mut potkukelkkaillaan pian !

 
At 10:42 ip., Blogger Kaura said...

Olkaluulle ei tehty mitään, annettiin vain semmoinen pehmustettu lenksu kaulaan, jossa hyödytöntä raajaa sai kannatella. Jos se olis ollut poissa kohdaltaan, olis kai jouduttu leikkelemään. Sattui aivan saatanasti, jos ette pahennu kiroilustani. Jokainen kropan liikahdus teki suunnatonta pipiä. Yhden päivän jouduin myös oksuilemaan, kun meni pötsi rikki ibuprofeenista. Joulun maissa luu katkesi (vaarallisella roskapussiretkellä liukastuessa) ja jo juhannuksena pystyin nukkumaan oikealla kyljellä.

Toi remmijutska kuulostaa kinkyltä! Jaui!

 

Lähetä kommentti

<< Home