lauantaina, huhtikuuta 23, 2005

Kännipolkka kakkonen

Koko ilta meni siinä mielessä vituralleen, että salainen intohimoni kohde, oma salainen mussukkani ja rakastettuni- me menimme koko illan ristiin kuin mitkäkin ristipissat vessassa. Mussu, kuinka monessa baarissa joit ? Minä menin 27. jälkeen sekaisin.

Noh, tällästä tää elämä on, aika kallista. Siksipä kerron teille mitä tein tässä kerran yks kesä.

Olin sellasen yhden raavaan rok-roudarimiehen ja neljän sellasen omituisia höpöttelevän kääpiö-älämölöjoukon kanssa lomamatkalla Parikkalassa tuttuperheen luona.

Asuivat nämä tutut Parikkalan juna-aseman välittömässä viereksessä. Noh, aikamme, eli noin ehkä tunnin, tuttujemme luona vietettyämme aloimme katsomaan paikkoja" sillä silmällä", elikkäns vaanimme että missäs sielllä nyt sitten voisi naida napsauttaa, jos oikein kova naida-napsauttamisen tarve tulee..

Iik ääks ja voi DAAA, ei paikkoja! Lapsia, aikuisia ja kissoja ihan liikaa ja liian vähän tiloja niinku missään..

Mut ei se mitn, kun panetus on suurin on luova hulluuskin lähellä.

Jos sisällä oli ruuhkaa, niin olihan Karjalan huljakkaat maisemat toki väljät- eikun siis sinne.

Löysimme siitä ihan läheltä oikein idyllisen punamullalla maalatun rakennuksen ja ah mikä luonnonrauha olikin naida nakutella siinä rakennuksen eessä ja vasten sitä niiinku vaikka miten päin. Vaatteet lenteli ja sinkoili sinne sun tänne kiivaasti.. Kaikki meni oikein ihanasti luonnonrauhasta nauttien, kunnes jossain siinä hekuman loppuvaiheen tiimellyksessä hokasin ajattelevani että aaaah! Sieltä se siippani tulee kuin juna...

Kunnes peijooni soikoon hokasin että sieltä tosiaan tuleekin juna, siis ihan junajuna- eikä mikään siippani.

Oli myöhästä pinnistää kun kakki oli jo housussa tai ainakin siinä alla olevalla mättäällä, eli sen ohikiitävän hetken ajan kun se juna vilisti ohitse, niin ehdin kelata elämääni filminauhan tavoin ja miettiä että kuinka moni junan matkaaja näki ja tajusi.. Näkikö anoppi? Kaura? Pomo? Kaupan täti?

Todennäköisuus, että kukaan ikänä oisi ees meitä kahta talon seinää vasten paneskelevaa hahmoa ees tunnistanut , niin tämä sai kuitenkin aikaan sellaisen "Wiklund-ilmiön" , joka kuulemma juontaa juurensa samannimestä Turkulaisesta tavaratalosta ja ilmiö elää kuulemma erittäin voimakkassti tänä päivänäkin mm. Tavastian miestenhuoneessa..

Räyh.

No mut. Tän jutun pontti oli se, että mun pikkarit jäi junan alle.

4 Comments:

At 11:16 ip., Blogger Kuuluttaja said...

Tämä oli kaunis ja opettavainen tarina.

 
At 2:54 ap., Anonymous Anonyymi said...

Great work!
[url=http://vnvgsnmx.com/fyop/kltu.html]My homepage[/url] | [url=http://pgzlejmi.com/qkfw/edll.html]Cool site[/url]

 
At 2:54 ap., Anonymous Anonyymi said...

Well done!
My homepage | Please visit

 
At 2:54 ap., Anonymous Anonyymi said...

Good design!
http://vnvgsnmx.com/fyop/kltu.html | http://jsacrlzn.com/fefk/tcll.html

 

Lähetä kommentti

<< Home