Lost and found

Tää viikonloppu on ehkä omituisin pitkään aikaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita- tai ainakin jotain sinnepäin.

Eilisen jännittävät elvytystapahtumathan te jo tiedättekin, mutta sitä ette tiedä, että ajauduin aivan järkyttävään riitaan illalla puoliskoni kanssa.
Minä tehostin huutoani tavaranheittelyefektein, kyytiä saivat mm. kaukosäädin, koiran harja ja miehen kengät. Eikä mikään ees hajonnut, oon siis huono riitelijä;)

Aamu valkeni sovun merkeissä ja teimme retken Ikeaan. Ihmeen hyvin meni, vaikka jo kehä kolmosella Ikean täydehkö parkkipaikka sai miehen naaman vetäytymään huolestuneeseen kurttuun. Kaikki mitä piti hankkia, saatiin hankituksi ja vähän ylimääräistäkin. Kuten 16 syvää lautasta ja hiirimatto.

Jossain vaiheessa päivää pähkäilimme, että missäs ne on meidän kissat. Kuopus ja serkkunsa lähtivät etsintäpartioimaan, naapureille kyselykierros "joo, kävi se toinen meillä juomassa maitoa yks päivä" "joo se toinen seurasi meitä yks päivä kun oltiin kävelyllä"- kommentit ei nyt juuri auttaneet siihen, että missä ne just silloin oli. Haravoitiin lähimaastoa ja -tienoota- ei kissoja.

Aateltiin sitten, että kyllä routa kissat kotiin ajaa. Kävin tyttöjen kans Makuunissa ja onneksi yksi tarvi ruokakaupasta jotain, jonka ilmoitustaululta huomasimme ilmoituksen löytyneestä kissasta. Ikä, sukupuoli, tuntomerkit.. kaikki täsmäsi ja eikun soittamaan.

Joku mummeli tuolta lähikerrostaloista oli poiminut tämän katulapsemme hoiviinsa, mutta koska mummon oma kisu ei oikein diggaillut uudesta tulokkaasta, oli tämä täti vienyt meidän oman pieneläinklinikalle.

Sinne siis. Löytöeläimet olivat monen sokkelon takana alakerran tiloissa ja meidän karkulainenhan se siellä muina kissoina makoili häkissä. Ah jälleennäkemisen riemua. 7 euroa maksoi tämä hoitopaikka.

Koska tämä mummeli oli ensin raahannut kissaa metrossa sitten vielä taksissakin, niin soitin sittemmin hänelle vielä uudestaan, kerroin että kissa löytyi ja kävin viemässä hänen postiluukustaan kiitoskortin ja 30 euroa rahaa. Minusta se oli kohtuullista.
Eikä sillä ole mitään väliä, että olishan se kissa kotiinkin tullut, tuollahan se jo kulkee ihan päivittäin, mutta eihän se mummeli taas voinut sitä tietää.

Aivan uskomaton tsäkä oli siinä, että nähtiin se ilmotus siellä kaupan seinällä. Joku johdatus siinä kyllä oli. En vaan tiedä kenen toimesta, mutta väliäkös tolla.

Eihän nämä tietenkään mitään maailman isoimpia juttuja ole, mutta minun yllätyksettömässä kuitenkin. Ja on toi kissajuttu kyllä iso ja ihmeellinen.