Parin kulautusta. Eikun siis kurinpalautusta

Perjantain hirmukännäämisen ja eilisen lorvipäivän jälkeen, olenkin sitten tänään kurinpalauttanut itseäni ankarasti.

Olen tässä kasannut tyttäreni avuksi laajaa selontekoa Vuosaaren satamahankkeesta, ja kerrankin voi sanoa, että tietoa on himppasen liikaa saatavilla, jotta siitä pystyisi sen kaikista oleellisimman ja tärkeimmän poimimaan.

Satamaprojektin pitää olla 1500 sanaa pitkä (kai tuo on se vähimmäismäärä) ja ainakaan tähän mennessä en löytänyt Wordista kohtaa, mikä laskisi sanojen lukumäärän. Jos sanat pitää laskea manuaalisesti, niin sen homman jätän kyllä jälkikasvun tehtäväksi.

Muutenhan tässä nyt ei sitten mitään mainittavaa olekkaan.. eilen katselin ankarasti telkkaria, tänään pitää tehdä ankarasti kaikkea muuta. Luterilainen työmoraali nostaa täällä kotonakin paikoin päätään. Mä en pysty, en kertakaikkiaan, lorvimaan koko viikonloppua. Viimeistään sunnuntaina on jo niin kova morkkis löysäilystä, että pakko tehdä kaikkea. Kummallista tämä.

Olen muuten aika lailla sitä mieltä, että Charles ja Camilla ovat aikalailla ehkä noin rumin hääpäari, mitä nyt vähän aikaan on vihitty. Mutta mitäpä tuosta.