maanantai, huhtikuu 11, 2005

Suotarpoja

Mulla on toisinaan tapana ajatella jotenkin.. kummallisesti. En ole mielestäni mikään turha pessimisti, joskaan en myöskään haihattelija. Jos jotain kategoriaa kaivataan, niin kai mä sitten olen suotarpojan jalat tiukasti maassa seisova realisti, jonka pää saattaa kyllä olla pilvissä. Ja joskus se pää on vessanpöntössä. Pää voi olla siis vähän puolella jos toisella, koska nykyisin on niin vaikeaa saada vakaita päitä.

Mutta tämä johdanto sai siis alkunsa pakottavasta tarpeesta kirjoittaa tänne nyt jotain. En viitsinyt olla arvoituksellinen, ja postata pelkästään sanaa "jotain", niin kirjotetaan nyt sitten jotain muutakin kuin jotain.. Uh, mä olen tälleen maanantaisin kyllä aina niin sekava, niin sekava.

No katsokaatten kun. Mä oikeastaan en pidä noista meemeistä. Mä en usko, että oikeesti kukaan voi rehellisesti sanottuna olla kiinnostunut toisen lompakon sisällöstä, ellei siellä sitten ole vaikka flyygeliä ja vaahtosammutinta jokapäiväisessä säilönnässä.

Ja jos mä vaikka kohta liiskannun sen uuden kuivausrummun alle (kaikki on mahdollista!), niin oishan se niinku jotenkin ihan älynoloa, että viimeisimmäksi kirjoituksekseni jäisi lompakko-meemi, varsinkin kun en itse lompakkoani enää tarvisi. Tiedättehän, käärinliinassa ei ole taskuja, vai miten se nokkela sanonta kuuluikaan.

Jottei tää nyt ihan synkistelyksi menisi, niin pieni muotikatsaus. Tarkkailin tänään ihmisiä tuolla ratikoissa ja metroissa ja kaduilla.
Nyt näyttäs olevan sellanen turkoosien huivien maihinnousu meneillään. Joka toisen käkättimen ympärillä näytti olevan jotenkin taiteellisen jäntevästi kiedottu rätti. Toinen seikka mihin kiinnitin huomiota, oli pinkin paluu.
Vaaleenpunanen on oikein soma väri- ainakin pikkutyttöjen päällä. Noh, miksei nyt muillakin, mutta kun viis-kuuskymppinen, reilusti ylipainoinen ämmä on pyntännyt itsensä pinkeillä asusteilla ja pinkeillä kiiltonahkasaappailla, niin eihän siitä tule mikään muu mieleen kuin Miss Piggy.
Pitänee paljastaa, että yksi niistä harvoista t-paidoistani, joka ei mainosta ketään eikä mitään on vaaleenpunainen. Käytän sitä öisin tai siivotessa.

Tänään satoi lunta, tai jotain räntärämmäleitä. Kevät on vähän liian tiukassa. Mutta tämä on jo niin mones elämäni kewät, että kyllähän se pitäisi tietää, että kevät tosiaankin keikkuen tulevi.

6 Comments:

At 9:21 ip., Blogger Kaura said...

Ooh, muotikatsaus! Sä olet, EK, unelmieni pallokalsari-vaaleanpunapaitanainen. Mistä tuli mieleen, että miestäni vainosi viime yönä unissa vauvan kakka. Ei ole aina reilua elämä.

 
At 9:37 ip., Blogger tuleva kätilö said...

Miss Piggy rulettaa. Monen suhteen päättymisestä selvisin aikoinani Miss Piggyn mantralla:

"Only time can heal your broken heart. Just as only time will heal his broken arms and legs."

 
At 8:28 ap., Blogger E.K. said...

Voi Kaura, vauvankakka vainounet ovat kyllä horroria pahimmillaan! Onko SP tänään ihan... normaalinoloinen?
Tässähän ihan pallokalsarit vipattaa jännityksestä!

tuleva kätilö, Miss Piggy itsessään rulettaa toki, mutta ei sellaset kuudenkympin korvilla kulkevat Miss Piggy-kloonit metrossa. Ne ei vaan jotenkin.. ei ne.

 
At 8:40 ap., Anonymous kukkanen said...

Ethän jäänyt kuivausrummun alle, ethän?
Lisäisin vielä, että pahinta on se, että pukee itsensä pinkeillä pinkeillä asusteilla.

 
At 9:33 ap., Blogger E.K. said...

kukkanen, täällä ollaan! Uusi rumpu on niin kohtelias, ettei se halunnut mua liiskata.

Joo, pinkeet pinkit.. Tulee mieleen sellanen metrinen gouter- tai lauantaimakkaratanko, väkisinkin. Nakki on liian vähättelevä elintarvike pinkeissä pinkeissä kulkeville!

 
At 12:21 ip., Anonymous Anonyymi said...

Mieheni raahasi viimekesäiseltä Metallican keikalta vaaleanpunaisen mökallika paidan. Pakkohan sitä on ollut käyttää - muutenkin kuin yöpaitana.

MaryB

 

Lähetä kommentti

<< Home